Paloturvallisuudesta.
Tiesitkö, ettei talon seinustalla saa säilyttää polttopuita pelastuslain mukaan?
Me ollaan tämä kevät säilötty pientä määrää polttopuita aittamme terassilla. Ei tajuttu tuota asiaa, ja pinottiin klapit terassille ennen kaikkea esteettisistä syistä – pino siinä on söpö ja kivan näköinen, ja siinähän tuo pieni määrä puita samalla kuivuu ja on lähellä käytettävissä pois sitten, kun lämmityskausi taas alkaa kesän päätteeksi. Varsinainen iso klapikatoshan meillä sen sijaan sijaitsee kaukana talosta ja aitasta tontin reunalla.
Nyt meitä kuitenkin hävettää ja pelottaa. Olipa tyhmästi tehty, mitähän ihmiset nyt meistä taas ajattelee?
Meille on sydämenasia tuoda esiin paloturvallisuusasioita, sattuneesta syystä. Voidaanko kuitenkaan toimia paloturvallisuuden sanansaattajina, jos ei itse olla täydellisiä siinä asiassa?
Entä onko meillä ihan velvollisuus toitottaa maailmalle paloturvallisuusjutuista ja velvollisuus itse toimia ja näyttää kaikki ulospäin täydellisesti, koska meidän talomme on kerran tuhoutunut tulipalossa? Onko meidän velvollisuus olla varoittava esimerkki ja kertoa kaikki läpikotaisin, niin oman talomme palosta kuin kaikesta vähänkin paloturvallisuuteen liittyvästä?
Etenkin heti tulipalon jälkeen me luettiin aika rajujakin viestejä ja mielipiteitä ja saatiin myös kasvotusten kommentteja asiasta. Niissä meille tehtiin selväksi, että meidän on velvollisuus kertoa talomme palon syy, jotta muut voi olla sortumatta samoihin virheisiin. Tässä vuosien aikana jokaiseen meillä näkyvään pieneenkin palotuvallisuuteen liittyvään epätäydellisyyteen ja keskeneräisyyteen on heti puututtu ja soimattu meitä siitä, miten huonoa esimerkkiä annetaan.
Kaikessa tässä piillee takana ihmisten pelko ja ajatukset. Kyllä – moni ajattelee, että me poltettiin talomme vahingossa itse. Kyse ei ole vain meidän kuvitelmasta. ”Helsinkiläiset ei tainnut osata käyttää tulisijoja.” ”Tää liittyi varmaan siihen kun poistitte rappauksia teidän piipusta?” ”Kertokaa miksi teidän talo paloi, jotta me muut voidaan välttyä samalta!” ”Olkaahan nyt varovaisia niiden jouluvalojen kanssa.” ”Ne on sellaisia itse tekijöitä, niin oli varmaan räpelletty itsekin jotain sähköjen kanssa, niin siksi se talo paloi.”
Ja itse asiassa on ihan ymmärrettävää, että ihmiset haluaa kuulla, että meidän talon palo oli meidän oma vika. Onhan se helpottavampaa kuulla, että joku muu on mokannut niin voi ajatella, että hyvä tietää, minäpä en itse sorru samaan, niin minun taloni ei pala.
Tätä samaa itsepetosta ihmiset käyttää muutenkin vaikeiden aiheiden kohdalla. Se näkyy siinä, miten hirveistä asioista kertoviin lehtijuttuihin vaikkapa kommentoidaan hirveyksien uhreja syyllistäen. Kun hirveydet saa sysättyä jonkun syyksi, ne ei tunnu niin pelottavilta, koska silloin voi uskotella itselleen että ”mulle ei voi käydä noin”.
Mutta tiedättekö että totuus on, että meistä jokaisen talo voi milloin tahansa palaa ihan tasan itsestä riippumattomasta syystä. Niin meille kävi. Niin voi käydä sullekin.
Mutta takaisin niihin polttopuihin. Miten ne polttopuut siinä terassilla ylipäätään on paloturvallisuusriski?
Eihän ne itsessään olekaan – ei klapit itsestään syty palamaan. Jos kuitenkin joku muu syy aiheuttaisi palon talon seinustalla/edustalla, kuten sinne unohtunut kynttilä, grillistä lentävä kipinä tai tupakantumppi, klapipino on helposti palava ja siten lisää talon seinustan palokuormaa ja voi nopeuttaa palon leviämistä ja koko rakennuksen palamista sekä vaikeuttaa sammutustöitä.
Lisäksi kyseisen lain tavoitteena on käsittääksemme ennen kaikkea estää tuhopolttoja, koska talojen seinustoiden klapipinot voisi tarjota idiooteille turhia ideoita ja helpon tavan sytyttää rakennuksia tuleen.
Etenkin meidän kohdalla kun kyseessä muutenkin on hirsitalo eli puutalo, jonka edustalla on puinen terassi, ja me ollaan varmoja, ettei itse vahingossa mitään tulla ikinä sytyttämään, niin klapipino terassilla tuntuu harmittomalta. Lisäksi asutaan täällä pöndellä, missä random hullun aiheuttama tuhopolttokin tuntuu kaukaiselta.
Mutta.
Kaikki on mahdollista.
Ja jos joku hullu tulisikin polttamaan aittamme tai jos jos aittamme palaisi jostain täysin muusta syystä, harmiton klapipino voisi silti muutua harmilliseksi, koska VAKUUTUSYHTIÖ.
Vakuutusyhtiöiden tavoitteena nimittäin on tehdä bisnestä. Mitä isompi onnettomuus ihmiselle tapahtuu, sitä varmemmin vakuutusyhtiö pyrkii minimoimaan ne korvaukset, jotka se joutuu ihmiselle maksamaan. Silloin onnettomuuden sattuessa jos löytyy mitään asiaa, joka ei ollut hoidettu täysin täydellisesti, vakuutusyhtiö voi yrittää siihen vedota ja sen myötä pyrkiä olemaan maksamatta korvauksia tai alentaa niitä. Ja vaikkei klapipinolla talon seinustalla olisi ollut mitään tekemistä palon kanssa, se on virhe, johon vakuutusyhtiö voisi vedota. Ja entä se ajatus, että joku kusipää tulisi polttamaan kotisi sytyttäen sen terassillasi olleesta klapipinosta ja vakuutusyhtiö toteaisi, ettei se korvaa mitään, koska klapipinoa ei olisi saanut siinä olla?
Meitä siis hävettää ja pelottaa. Siirrettiin klapit terassilta pois.
Mietittiin, että täytyykö meidän myös poistaa kaikki meidän kuvat ja videot, joilla se terassin klapipino näkyy tai voidaanko enää julkaista niitä jatkossa? Mitä jos niitä näkemällä aiheutetaan jollekulle muulle idea tehdä samoin?
Me halutaan nimittäin jatkossakin puhua paloturvallisuusasioista. Kuitenkin me ollaan vain ihmisiä eikä täydellisiä eikä mitään viranomaisia, joilla on velvollisuus ja vastuu paloturvallisuusasioista ja oikean tiedon levittämisestä. Halutaan kannustaa ja herätellä ihmisiä ajattelemaan ja olemaan tietoisia siitä, että on yllättäviäkin asioita, jotka voi oikeasti syttyä jopa ihan itsestään palamaan tai muulla tavoin koitua ikäväksi asiaksi mahdollisen tulipalon sattuessa. Kuten tällainen harmittomalta vaikuttava klapipino.
Päätettiin siis, että annetaan tämän mokamme näkyä nyt ja jatkossakin, koska se kertoo inhimillisyydestä ja sen yhteydessä voidaan toisaalta tuoda tätä sanomaa esiin.
Lisäksi jokaisella on aina oma vastuu omista tekemisistään ja oma vastuu tarkistaa asiat viranomaistahoilta. Ole hyvä ja lakkaa syyttelemästä muita kanssaihmisiä heidän epätäydellisyyksistä!
Ystävälliset hyvää tarkoittavat viestit ja huomautukset sen sijaan on eri asia, ja me kiitämme sinua, joka kommentoit meille tästä asiasta kauniisti ja asiallisesti ja sait meidät nostamaan aiheen esiin.
Me aiotaan siis jatkossakin olla paloturvallisuuden sanansaattajia. Ei siksi, että meillä olisi siihen velvollisuus. Ei siksi, että oltaisiin niissä asioissa täydellisiä. Ei siksi, että tuntemattomat meitä siihen painostaa.
Vaan siksi, että me halutaan, koska asia on meille tärkeä.
Me nimittäin tiedetään, miten hirveältä tuntuu, kun oma koti palaa. Me tiedetään konkreettisesti miltä tuntuu pelko siitä, että paloiko oma talo oman mokan takia. Pelko siitä, ettei vakuutus siksi korvaisikaan.
Ja me tiedetään, miten helpottavaa siinä hirveässä tilanteessa on, ettei vika ollutkaan oma. Miten helpottavaa on istua palotarkastajan edessä ja kuulla, ettei palo ollut millään lailla meidän syy ja ettei me oltaisi voitu tehdä yhtään mitään sen estämiseksi.
Siksi kannattaa tehdä kaikki voitava sen eteen, ettei oma koti palaisi.
Silti se voi palaa.
Mutta silloin siitä pääsee helpommin yli.
Me tiedetään miten se, miten ihmiset epäilee, hyökkää ja syyllistää tulipalon kohdanneita tuntuu äärettömän pahalta, vaikkei kyse ollut millään lailla meidän omasta mokasta tai mistään, mihin olisimme itse voineet vaikuttaa.
Ja vaikka olisi ollut – ja ennen kaikkea jos olisi ollut – ulkopuolisten pitäisi ennen kaikkea tukea ja tsempata ja antaa myötätuntoa, ei syyllistää ja osoitella ja ilkkua. Mokia nimittäin sattuu elämässä – me ollaan kaikki vain ihmisiä. Se jonka koti palaa inhimillisen syyn tai mokan takia tarvitsisi meidän kokemuksen perusteella vielä enemmän myötäntuoa, rakkautta ja tukea kuin me, joiden koti paloi täysin itsestä riippumattomasta syystä.
Mutta pelko on vain yksi niistä lukuisista vaikeista tuntemuksista, jotka saa meidät ihmiset kohtelemaan toisiamme hyvyyden ja myötätunnon sijaan julmasti ja ilkeästi.
Tähän loppuun halutaan vielä kertoa omia tavallisuudesta poikkeavia paloturvallisuusperiaatteitamme. Nämä on siis tällaisia extrajuttuja perusasioiden lisäksi, kuten sen, että kaikki tulisijat on ammattilaisen tekemiä ja tarkastamia ja täyttää kaikki paloturvallisuuskriteerit ja nuohooja käy meillä joka vuosi ja palohälyttimiä tulee olla tietty minimimäärä.
Ei olla aiemmin toitotettu näitä näin rehellisesti – siinäkin syynä on isosti häpeily. Meitä hävettää se, miten överisti toimitaan monessa suhteessa, eikä myöskään haluta liikoja pelotella ihmisiä saarnaamalla ylivarovaisuudella. Toisaalta meistä on hyvä olla tietoisia näistä asioista, ja jokainen tekee sitten oman päätöksen sen suhteen, miten itse haluaa toimia, ja teistä jokaisella on tätä lukiessanne oma vastuu muistaa se, että me toimimme näin, koska me ollaan kaksi ihmistä, jotka on heränneet palavasta talosta ja pelastuneet palohälyttimen ansiosta ja meidän talo on palanut hyvin epätodennäköisen/pienen riskin sähkövian takia. Meidän oman tulipalokokemuksen ja meidän nykyisen mielenrauhan tähden meille on tärkeää toimia näin, jotta me kestetään elää sen riskin kanssa, että tulipalo voi sattua myös meidän kohdalle uudestaan. Se riski on pieni, mutta se on aina olemassa.
Joka ikinen päivä me sammutetaan aitastamme kaikki valot ja kaikki sähköt aina yöksi sekä silloin kun mennään pois kotoota – kaikki paitsi jääkaappipakastin ja meidän gekon terraarion lämpölamput. Ollaan suunniteltu aittamme sähköt siten, että muutamasta pääkatkaisijasta ihan kaikkialta muualta menee sähköt poikki siten, ettei suurimmassa osassa aittaa edes kulje siinä kohtaa piuhoissa virtaa. Lisäksi meillä ei ole aitassa mitään muuta lämmitystä kuin puulämmitys, eikä jätetä edes talvella mitään lämmitystä päälle pois kotoota lähtiessämme, vaan palataan mieluummin illalla viileään kotiin kuin että meillä olisi sähköpattereita ylläpitämässä lämpöä – poikkeuksena pitkät reissut, jolloin patterit on ainoa vaihtoehto, jotta aitan lämpötilan saa pidettyä yli +5 asteessa, jonka meidän Verisure-hälytysjärjestelmä vaatii.
Meillä on tosiaan aittakodissamme Verisuren hälytysjärjestelmä, joka kattaa kaikki huoneet. Heti jos joku hälytin havaitsee savua, siitä menee hälytys Verisuren hälytyskeskukseen ja meille tulee soitto asiasta. Jos me ei vastattaisi puhelimeen, hälytyskeskuksesta tarkistetaan valvontakameroiden avulla näkyykö aitassa savua ja jos näkyisi, Verisure hälyttäisi palokunnan. Me ei suostuta enää elämään ilman tätä systeemiä. Lisäksi meillä on aitan joka huoneessa myös omat perus palohälyttimet siten, että jokaisessa huoneessa on kaksi palohälytintä. Tämä siltä varalta, että palohälyttimetkin on vain pieniä laitteita, joihin voi tulla vika. Todennäköisyys, että samaan huoneeseen sattuisi kaksi viallista, on kuitenkin jo aika pieni. Yhteensä meillä on 60 neliön aitassa 12 palohälytintä, mikä saattaa kuulostaa naurettavalta liioittelulta, mutta ihmisille, jotka olisi kuolleet, jos palohälytin ei olisi herättänyt, se takaa mielenrauhan ja levolliset yöunet, kun me voidaan olla varmoja, että hälytin kyllä herättää meidät, jos jotain syttyisi – ja ylipäätään että jos jotain syttyisi, kun ollaan kotona, hälyttimet havaitsisi sen niin nopeasti kuin on mahdollista, jotta meillä olisi mahdollisimman iso mahdollisuus ehtiä sammuttaa se heti alkuunsa itse. Totuus nimittäin on, että palokunnalla kestää tulla tänne meille yli 20 minuuttia, joten jos jokin asia syttyy tuleen, suurin merkitys on omalla ensisammuttamisella.
Meillä on aitassa/sen seinustalla yhteensä neljä kuuden kilon jauhesammutinta ja neljä sammutuspeitettä. Koko tontilla meillä on kaikkineen kahdeksan kuuden kilon jauhesammutinta helposti saatavissa paikoissa eli meillä on iso määrä kunnollisia sammutusvälineitä, joiden sijainneista pidetään itsemme aktiivisesti tietoisina ja lisäksi meillä on hyvä oma sammutussuunnitelma mahdollisten tulipalotilanteiden varalle.
Me ei pidetä kynttilöitä tai lyhtyjä valvomatta yhtään missään, eikä grillata, käytetä rälläkkää, kuumailmapuhallinta tai yhtikäs mitään muutakaan kipinöitä aiheuttavaa työkalua aittamme läheisyydessä tai minkään muun palavan materiaalin läheisyydessä ja käytetään niitä etenkin kesähelteillä hyvin tietoisina niiden aiheuttamasta tulipaloriskistä.
Me tyhjennetään kaikki tuhkat aina tulisijoista ja saunan ja paljun kiukaasta/kamiinasta vasta aikaisintaan niiden käyttöä seuraavana päivänä, kun ne on täysin kylmiä ja sittenkin säilötään ne metalliseen kannelliseen astiaan ulos kauas rakennuksista.
Me ei pidetä mitään kirkkaita lasisia maljakoita tai muita lasiastioita sellaisissa paikoissa, että ikkunoista tulevat auringonsäteet voisi minään vuodenaikana osua niihin ja luoda niiden läpi polttopisteen, joka voisi huonolla tuurilla sytyttää tulipalon.
Me ei säilytetä aitassa mitään turhia akkuja, kuten työkalujen akkuja, autojen akkuja tai turhia vanhoja läppäreitä, kännyköitä tai vastaavia, joiden vialliset akut voi olla tulipaloriski. Me ollaan hyvin tietoisia kaikista meidän arkeen kuuluvista akun sisältävistä esineistä, kuten otsalampuista, fikkareista, kameroiden akuista, kännyköiden akuista ja tietyistä akkukäyttöisistä muista esineistä, kuten kaiuttimista ja sähköhammasharjasta. Me irroitetaan niistä kaikista aina akut säilytyksen ajaksi, jos akut on irrotettavissa tai vähintäänkin, kun poistutaan kotoa. Suurin osa näistä me otetaan aina mukaan, kun poistutaan kotoa tai säilytetään niitä aitan ja kaikkien muidenkin tonttimme rakennusten ulkopuolella palamattomisssa säiliöissä. Uusimpana me juuri viime viikolla hankimme meille vanhan järeän kassakaapin – siinä missä muut ihmiset laittaa kassakaappiin ne asiat, joiden ei halua mahdollisen tulipalon sattuessa palavan, me aiotaan pitää siellä noita edellä mainittuja esineitä, jotka saattaa huonolla tuurilla syttyä tuleen ja sytyttää kodin palamaan.
Me ei ladata yhtikäs mitään akkuja nukkuessamme tai kun ollaan pois kotoota eli ladataan kaikkia akkuja ainoastaan valvotusti kotona ollessamme.
Meillä on jääkaapin ja lieden takana palosuojalevyt, ja ulkona aitan seinustalla kulkevat piuhat on minimoitu ja ne vähäiset mitä on, on selkeästi näkyvillä, jotta voidaan tarkailla, ettei ne vaurioidu tai joku eläin nakerra niitä. Se ainut piuha – lieden piuha – joka kulkee aitan ulkopuolella pidemmän matkan, on suojaputken sisällä, jottei mikään jyrsijä voi sitä nakertaa.
Kun me lähdetään pois kotoota, me otetaan liki aina kaikki lemmikit mukaan paitsi gekkomme, jota ei voi raahata mukana kaikkialle tai jätetään koirat ulos niiden leikkimökki-koiratarhaan ja puput niiden ulkotarhaan, koska silloin meillä on mielenrauha siitä, että jos kodille tapahtuisi jotain meidän poissaollessa, niin puput ja koirat ei olisi yksin kotona. Tämä riskihän on äärimmäisen pieni, koska me ei jätetä aittaamme muita sähkölaitteita päälle kuin jääkaappipakastimen ja gekon terraarion valot ja raahataan suurin osa akkulaitteista mukaamme. Mutta silti se riski on olemassa.
Se jääkaappipakastin voi syttyä tuleen. Gekon valot voi syttyä tuleen. Joku jonnekin unohtunut paristo voi syttyä tuleen. Salama voi iskeä aitan seinään ja sytyttää sen tuleen. Maastopalo voi levitä jostain ja polttaa meidän kodin.
Mikään ei välttämättä riitä estämään pahinta.
Se on totuus ja se tuntuu pahalta.
Sen kanssa on vaan elettävä.
Monesti sanotaan, ettei asioita kannata murehtia etukäteen. Me ollaan tässä asiassa hyvin eri mieltä.
Meistä todellakin kannattaa pohtia etukäteen vaikeita asioita. Se on etenkin alkuun jopa sietämättömän vaikeaa – mutta lohdutuksen sanana, että siinäkin voi oppia ja kehittyä paremmaksi. Ja kun on opetellut murehtimaan ja käsitellyt asian, sen kanssa oppii olemaan.
Se on sen arvoista.
Olisi ihan hirveää nimittäin joutua elämässä tilanteeseen, jossa joutuu elämään sen kanssa, että ”kumpa olisin miettinyt tätä etukäteen ja tehnyt toisin”.
Se vasta vaikeaa onkin.
