Allekirjottanut kuuluu siihen ihmistyyppiin, joka hetkeä aikaisemmin saattaa tuntea itsensä maailman aurinkosimmaksi ihmiseksi ja muutaman minuutin päästä jo itkeä pahaa oloaan. Samaan päivään mahtuu joskus enemmän tunteita kun mitä vuorokaudesta löytyy tunteja.

Mutta en koe, että suuret tunteet olisivat heikkous – päinvastoin. On osattava elää hetkessä ja on nautittava kaikista hetkistä NYT eikä jälkikäteen. Jos tunteella elämisen hintana on se, että välillä täytyy myös kokea olonsa kaiken hyvän vastapainoksi todella surkeaksi, niin ainakin minä olen valmis maksamaan sen hinnan. (Toivottavasti myös rakas aviomieheni on valmis kestämään ne kiukun ja itkun täyteisetkin hetket (: ).

Italian matka on kestänyt yli kuusi päivää, ja vaikka koti-ikävä jo painaa, niin aion pakottaa itseni nauttimaan vielä koko kuluvan viikon täysin siemauksin Alppien raikkaasta ilmasta ja ihanista maisemista sekä sitäkin upeammista urheilusuorituksista, joita pääsen täällä ihailemaan aitiopaikalta! Toivottavasti voin jakaa edes osan kaikesta täällä kokemastani myös teidän muiden kanssa.

Ylävalikon ”Talviuniversiadit 2013, Trentino” alle eli tänne http://millavahtila.fi/?page_id=4300 olen koonnut jo jonkinlaisen kokoelman kuvia kaikista lajeista, joissa on suomalaisedustusta täällä Italian talviuniversiadeissa. On ollut hienoa päästä kuvaamaan itselle uusia urheilulajeja, ja toivottavasti kuvista ja yhdessä Ismo Huotarin kanssa tekemästämme tiedotustyöstä on ollut jotain iloa myös itse urheilijoille ja koko Suomen kisatiimille.

Tiedotuskiireiden ohessa olen ehtinyt parina iltana käydä jopa itse lenkillä ja yhtenä päivänä ehdin myös kipaista  valoisan aikaan ottamassa hiukan kuvia tästä ihanasta Predazzosta, jossa majailemme. Nauttikaa tekin kuvista, ja vaikka siellä Suomessa olisikin pimeää ja masentavaa, niin kohta siirrytään jo kevään puolelle ja päivät alkavat taas pidetä!

Ja täällä tiedotustöissä on ajan taju mennyt niin sekaisin, että on vaikea käsittää, miten lähellä joulu jo on. Onneksi suuri osa joululahjoista pääsi lahjakääreisiinsä jo itsenäisyyspäivän viikonloppuna, ja toivon mukaan monta viikkoa sitten tehdyt joulukortitkin löysivät tiensä perille…

Ihanaa joulunalusviikkoa kaikille, ja terveisiä näistä maisemista!

Tämän kirkon naapurissa sitä nukutaan… Aamuisin kirkonkellot soivat ensimmäisen kerran klo 7, mutta
meteli on käynyt jo niin tutuksi, että itse en enää reagoi kovaan kilinään laisinkaan.Laaksoa ympäröiviltä vuorenrinteiltä löytyy ihania lenkkeilymäkiä.
Myöhään iltaisinkin laakso kylpee yllättävän valoisana kuun ja tähtien loisteessa… Kirkon torni kertoo, missä oma Predazzon ”kotimme” sijaitsee.
Eksymisestä ei ole pelkoa.