Olisinko onnellisempi, jos minulla olisi vakituinen työpaikka?

Enpä ole varma. Silloin suurin osa ajastani uhrautuisi päivätöilleni, ja luultavasti joutuisin käyttämään aikaani paljon myös sellaiseen, mitä en haluaisi tehdä ja joka tuntuisi suorastaan ajanhukalta. Tulisin hypänneeksi jo heti nyt nuorena siihen samaiseen oravanpyörään, joka ajaa monet kaltaiseni kunnianhimoiset ja moniosaavat naiset lopulta stressin ja turhautumisen kierteeseen ja jopa burn outiin.

Sitten kymmenen vuoden uraputken jälkeen voisin ”löytää rohkeuteni” ja ”hypätä ulos oravanpyörästä”, ja kaikki ihailisivat minua, ja minusta kirjoitettaisiin juttu naistenlehteen.

Mutta miksen voisi jo lähtökohtaisesti alusta alkaen olla hyppäämättä mukaan siihen päättömään oravanpyörään?

Toki jos kuljen sitä perinteisintä uraputkea pitkin, niin minulla olisi sitten kymmenen vuoden jälkeen plakkarissani taas lisää ”arvokasta työkokemusta”, mutta myös stressaantunut mieli ja olisin käyttänyt ison osan nuoruusvuosistani johonkin, mikä ei olisi mahdollisimman tehokkaasti kuitenkaan vienyt minua kohti niitä todellisia haaveitani.

Onko raha ja ”arvokas työkokemus” kaiken sen ei-juuri-minulle-oikeimpaan työhön hukatun ajan ja työpanoksen arvoista?

Vaatii kuitenkin suurta itseluottamusta, varmuutta ja määrätietoisuutta ryhtyä jo heti nuorena yrittäjäksi. Yrittäjyyttä ihaillaan ja ehkä vähän mystifioidaan, mutta totuus on, ettei se ole mitään ruusuilla tanssimista ja luksuselämää, vaan useille kenties vaihtoehto työttömyydelle, tapa työllistää itse itsensä, mahdollisuus saada toteuttaa ja tehdä juuri sitä mitä itse haluaa ja vapautta määrätä itse omasta arjestaan. Yrittäjä joutuu paiskimaan usein töitä moninvertaisesti vakitöissä olevaan verrattuna ja tsemppaamaan – sananmukaisesti yrittämään täysillä – joka päivä. Rahaa ei ehkä tule edes keskiverto kuukausipalkan verran, mutta se, mitä yrittäjällä on, on juurikin se vapaus – vapaus tehdä sitä, mitä oikeasti haluaa.

Kaikille yrittäjyys ei toki missään nimessä sovi, ja moni varmasti stressaisi nimenomaan yrittäjänä, koska silloin raha ei virtaa varmasti ja automaattisesti pankkitilille joka kuukausi.

Toisille on kuitenkin onnellisuuden kannalta tärkeämpää saada toteuttaa itseään ja kokea tekevänsä jotain, missä itsellä löytyy taitoja ja potentiaalia kehittyä entistä paremmaksi.

Oma luonteeni on sellainen, että turhaudun ja jopa hieman passivoidun, jos koen, etten saa toteuttaa itseäni ja tehdä juurikin sellaisia asioita, joissa minussa on eniten potentiaalia. Se tuntuu myös hieman kuin hukkaan heittämiseltä, jos minut laitetaan tekemään jotain, missä en pääse hyödyntämään parhaita ominaisuuksia, vaan joudun tukahduttamaan tietyt työhaluni ja yrittäjämielisyyteni.

Olisikin hienoa, jos jokainen ihminen voisi tehdä juuri sitä, jossa hänellä olisi potentiaalia olla parhaimmillaan. Usein se asia kulkee myös käsi kädessä sen kanssa, mistä nauttii itse eniten. Ja kun näin tapahtuisi, tuloksena olisi entistä parempia tuloksia, kun jokainen hyödyntäisi taitonsa parhaalla  mahdollisella tavalla, ja lisäksi entistä hyvinvoivempia ihmisiä, kun jokainen kokisi, että nauttisi työstään ja pääsisi toteuttamaan itseään.

Tulisi siis parempia tuloksia ja säästöä terveyskustannuksissa.

Tietenkään asia ei ole näin yksinkertainen, ja maailma ei ikinä muutu täydelliseksi, mutta omalta osaltaan voi aina miettiä asioita ja yrittää vaikuttaa siihen, että etenisi kohti sitä täydellisempää maailmaa tai ainakin sellaista maailmaa, jossa itse pystyisi antamaan itsestään parhaansa ja elämään onnellisena. Monesti onnellisella ihmisellä on myös paremmat edellytykset tehdä hyvää kuin pahoinvoivilla.

Minun kohdallani tie onnellisuuteen ja unelmiini takoittaa ainakin näillä näkymin yrittäjyyttä.

Heti alkuunsa vasten kasvoja iskeytyy kuitenkin se totuus, että yrittäjyys ei ole vain omissa käsissäni. Tai pikemminkin se totuus, että yhteiskuntamme tavallaan kannustaa siihen, että on turvallisempaa vaan lähteä sille perinteiselle päivätyölinjalle.

Mutta kun en haluaisi ja tiedän, että olisin niin paljon parempi yrittäjänä!

Toisaalta kun ei ole saanut taloudellisesti kaikkea kultalautasella tarjoiltuna, niin tietää, että tulee olemaan sitäkin palkitsevampaa, jos onnistuu pärjäämään omillaan. Lisäksi freelancertöitä tekevänä opiskelijana sitä on oppinut tulemaan toimeen melko vähällä, ja on osannut rakentaa oman onnellisuutensa ei-taloudellisten asioiden varaan.

Ja lisäksi: sen kaikkein tärkeimmän olen kuitenkin saanut kuin kultalusikalla ruokittuna (vaikka oikeasti se lusikka ei toki ollut konkreettisesti kullasta tehty) – nimittäin terveyden, rakkauden, avarakatseisen, avoimen ja yrittelijään asenteen sekä perheen ja kyvyn nauttia näistä kaikista.

Kun puhutaan ”hyvistä lähtökohdista” tai ”kultalusikka suussa syntymisestä”, niin harvoin ajatellaan, että nämä yllä mainitut lähtökohdat voivat olla paljon hedelmällisemmät kuin maalliseen mammonaan perustuvat lähtökohdat.

Niistä voi itää yrittelijäisyyden sekä vakaan asenteen ja henkisen mammonan myötä jotain hyvinkin suurta.