Kun rakastat työtäsi

Aika lailla jokaisen hääkuvauksen jälkeen ajattelen, että ”se oli maailman ihanin pari”. On ihan sellainen olo kuin olisin itse juuri rakastunut ja niin periaatteessa olenkin, nimittäin rakastunut siihen pariin, jota olin kuvaamassa <3

Ihan sama, keitä he ovat, sillä tärkeintä on onnellisuus, ja häissä ihmisten onnellisuus on kaikkein parhaiten esillä ja suorastaan kosketeltavissa… Ja hääkuvaajana tehtäväni on nimenomaan saada ote siitä rakkaudesta ja vangita se valokuviini – ja se vaatii sen, että itse elän täysillä mukana ja likimain rakastun itsekin hääpariin. Onneksi ihmisten onni ei jakamalla vähene, ja muiden ilosta riittää pieni pala ”varastettavaksi” :)

Olen tosi onnellinen, kun uskalsin lähteä tälle polulle ja tekemään työtä, josta tykkään näin paljon ja joka antaa näin paljon. Kesti monta vuotta ennen kuin uskalsin alkaa kutsua itseäni hääkuvaajaksi, koska häiden kuvaamista ei pidä ottaa kevyesti ja on oikeasti tiedettävä, mitä tekee. Silti olen tässä touhussa vielä ihan lastenkengissä, mutta se on itse asiassa hyvä juttu, sillä valokuvaajana ei koskaan ole valmis, vaan jatkuvasti voi ja PITÄÄ kehittyä, ja oma tieni on vasta aluillaan, mikä on aika huippua – mitä kaikkea siis onkaan vielä opittavana ja koettavana!

Tämä ei ehkä ole polku rikkauteen ja menestykseen, mutta se on sitä, mitä tykkään ja osaan tehdä parhaiten, joten se on tie omaan onnellisuuteeni, ja parasta on, että samalla voin antaa muille ihmisille ikimuistoisia kuvia heidän elämänsä yhdestä tärkeimmästä päivästä. Ja toivon, että voin ikustaa kuviin vielä enemmänkin kuin vain muistoja – nimittäin TUNTEITA.

Tässä on joitain vilahduksia tänä kesänä kuvaamistani häistä (lisää luvassa Voimafotoon, kunhan joskus – milloin, argh – kerkiän!), ja useita jo lukkoon lyötyjä hääkuvauksia on vielä tälle kesälle edessä päin! Elokuussa on kyllä vielä yksi lauantai tyhjillään, nimittäin 19.8., mutta toivon, että joku pari löytää minut vielä kuvaajakseen siihenkin ajankohtaan :)

Tuntuu kuitenkin, että kaikki on nyt juuri niin kuin toivoisinkin – viikonloppuisin kuvaan häitä, viikolla käsittelen kuvia kotona tai mökillä tai missä ikinä satun olemaankaan, sillä editointihan ei ole paikasta kiinni. Lisäksi teen nyt kesällä etänä tiedottajan töitä urheilun parissa, mikä myös on tosi kivaa ja täydentää juuri sopivasti tätä kesän työrupeamaani. En voisi olla onnellisempi tällä hetkellä!

Ja minulle on myös tosi tärkeää ehtiä nauttia kesästämme, ja on huippua, kun työni ei ole kuin osittain, nimittäin itse kuvaamisen osalta, paikkasidonnaista. Tietenkään tämä viikkorytmini ei olisi niin kauhean kivaa, jos Markku puolestaan olisi perus päivätöissä, mutta onneksi urheilija-opiskelijankin elämä on aika yrittäjämäistä, etenkin näin kesällä. Markulla tosin alkaa syksyn kisakausi poikkeuksellisen aikaisin, jo ensi torstaina, joten nyt heinäkuussa on täytynyt huomioida koko ajan se, että Markku pääsee tarpeeksi treenailemaan.

Ainut, mikä tällä hetkellä itse asiassa mättää, ovat nettisivuni (www.voimafoto.fi). Tuntuu, että haluaisin vaihtaa kaikki kuvat ja uusia sivuston sisällön ihan kokonaan! Hommia riittää nyt kesällä kuitenkin muutenkin, ja täytyy jäädä sitä aikaa nauttia ihan vaan kesästäkin, joten yritän hillitä itseni ja jättää nettisivuoperaation myöhempään, kuten alkusyksyyn.

En ole uusinut sivuja sitten viime syksyn, ja sen jälkeen (ja sitä ennenkin, miksen ole laittanut kaikkia sivuilleni?!) on kertynyt niin paljon ihania fotoja, että täytyy oikein ajatuksella käydä kaikki arkistoni läpi ja valita sivuille parhaat palat. Lisäksi aion ruveta julkaisemaan Voimafoton blogiin sellaisia hääpäivä kuvina -kuvapostauksia, missä on tosiaan kerrottu kuvin tarina aina yhdestä hääparista ja heidän tärkeästä päivästään.

Lisäksi vaivaa tietysti se ainainen ”ongelma”, että minulla on ziljoona omaa vapaa-ajan kuvaa käsittelemättä, toinen mokoma blogi-ideoita (luonnoksissa on varmaan 20 keskeneräistä ja idealistalla toinen mokoma) ja päälle kaikki muut Voima-Vahtilan jutskat, jotka odottavat toteuttamistaan… Mutta stressaaminen syö onnea, joten en aio stressata, vaan ehkä näille kaikille vielä löytyy oma aikansa.

Nyt alan valmistautumaan tämän päivän kuvaukseen. Käsillä on aika hullu viikonloppu: eilen ajoin Kuopion lähelle kuvaamaan yhdet häät, ja matkaa kertyi Helsingistä sinne ja takaisin liki 900 km. Ajallisesti keikkaan meni lähes 18 tuntia! Tänään nousin aamuysiltä silmät ristissä tekemään tiedotushommia ja purkamaan eilisiä kuvia, ja iltapäivällä edessä on tosiaan tämän viikonlopun toinen hääkuvaus, joka onneksi on täällä pk-seudulla. Mutta molempien päivien hääparit ovat i-h-a-n-i-a (taas, hihi), joten pelkästään sen voimalla sitä porskuttaa yhden viikonlopun vaikka nukkumatta!

Illalla (tai maanantaina, jos en tänään jaksa) korkkaan sitten skumpan ja vietän alkuviikosta omaa viikonloppuani, koska yrittäjänä se on mahdollista! Ihanaa sunnuntaita <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

*

*