• Mekkoilua maailmalla 1/2

    Aikaisemmin julkaisin säännöllisen epäsäännöllisesti Mekkomaanantai-postauksia, mutta kiitos kiireiseksi kehkeytyneen yrittäjyyden (mikä on siis huippu juttu!), en ole niitä enää ehtinyt tehdä. Tässä on kuitenkin luvassa pieni mekkofiilistelypläjäys kuluneelta puolelta vuodelta!

    Instagramissamme onkin usein voinut nähdä vilahtelemassa etenkin lempparimekokseni nousseen punaisen kellohelmaisen mekon – ja samanvärisen hameen, minulla nimittäin on niitä sekä mekko että hame. Löysin joskus viime talvena Son de Flor -merkin, joka tekee ihania vintagehenkisiä puuvillavaatteita. Ihastuin heti mekkoihin, ja onneksi tilasin ensimmäiseni, sillä vaikka ne ovat aika hintavia, niin ne on myös superlaatua ja ihanaa materiaalia, ei mitään keinokuituhöttöä!

    Ihan ekana tilasin juuri tuon punaisen pitkähihaisen mekon. Seuraavaksi ihastuin punaruudulliseen pitkään villatakkiin, josta sain alennuksella hankittua viimeisen myynnissä olevan kappaleen. Se on ollut ihan paras lämmike niin Skotlannin, Islannin kuin Pohjois-Norjan ja Lofoottien reissuilla sekä Kuusamossa ja Lapissa.

    Siitä homma sitten levähti ihan käsiin, ja nyt mulla on villatakin & punaisen mekon lisäksi se punainen hame, keltainen mekko, vaaleanlila mekko, sininen mekko sekä sellainen murretun rosan värinen mekko. Niin ja lisäksi kaksi erilaista valkoista ”kaulusta” mekkojen kaveriksi.

    Lemppareitani ovat punainen mekko ja hame, koska niiden väri on niin ihana, sellainen kunnon syvä vintagenpunainen, red poppy. Ne päällä sitä tuntee olonsa suorastaan juhlalliseksi ja ne erottuvat ihanasti maisemasta kuin maisemasta kuvissa. Ja täytyy sanoa, että ihmiset tuijottavat eniten, kun hillun punaisissani ja siis hyväntahtoisesti, ja mistään muusta vaatteesta en ole koskaan saanut vierailta ihmisiltä yhtä monesti kehuja.

    Sen lisäksi, että itsellä on upea olo ne päällä, niin on tietysti kiva plussa, että muillekin ihmisillekin tulee hyvä mieli, kun he näkevät minut hillumassa ne päällä paikoissa, joissa muut enimmäkseen ovat pukeutuneet mahdollisimman ”käytännöllisiin” vaatteisiin (tähän huomautettakoon, että omasta mielestäni mekot ja hameet ovat erittäin käytännöllisiä, sillä ne eivät kiristä tai purista alavartaloa tai rajoita millään lailla liikkumista ja niiden alle voi pukea puuvilla- tai villasukkauhousut ja tarvittaessa trikoot ja toppahousutkin ja päälle tietysti vaikka viisi villapaitaa ja takkia). Kakkosena lempparilistallani tulevat villatakki sekä keltainen mekko, joka on sellainen sinapin värinen.

    Ja ei, tämä ei ole taaskaan mikään maksettu mainostus (voi kumpa oliskin!), vaan ihan oikeasti rakastan noita mekkoja. Vielä spesiaalimpia niistä tekee se, että olen käyttänyt niitä pääasiassa ainoastaan reissujen päällä. Arkena kotona olen sellainen tissiliivitön-sukkahousu-iso-paita-sankari eli toisin sanoen usein en edes varsinaisesti pukeudu koko päivänä meikkaamisesta ja hiusten laitosta puhumattakaan. Ja nautin myös siitä, sillä on ihanaa vaan olla omana itsenään ja keskittyä täysillä esimerkiksi työn tekemiseen kotitoimistossani, eikä tuhlata aikaa laittautumiseen. Mutta kun olen reissussa – eli samalla lomalla – on ihanaa sitten vastapainoksi laittautua omaksi ilokseen ja räpsiä tai laittaa Markku räpsimään ihanaakin ihanampia kuvia ja hihhuloida niissä fotoissa oman elämänsä prinsessana tai leffatähtenä (juu, tiedän, hupinsa kullakin!).

    Ja rehellisesti voin sanoa, että teen niin ihan vaan itseni takia, sillä A. Markulla on ihan sama onko päällä mitään (iloisin hän on, kun ei ole mitään) ja B. en koskaan ole pukeutunut tai laittautunut mitenkään muodin mukaisesti vaan oman mieleni mukaan, joten lienee selvää, että yritän miellyttää ihan vaan itseäni ja omia hömppöyksiäni :)

    Lisäksi mekoistani ja muista ihanista hepeneistäni tulee jotenkin entistä rakkaampia, kun niihin liittyy kivoja matka- ja lomamuistoja. Olen myös opetellut ihan kokonaan irti sellaisesta ”hienoja vaatteita on säästeltävä” -ajatuksesta. Ei ole. Hankin hepeneeni, jotta niistä olisi minulle mahdollisimman paljon iloa, ja niistä ei ole iloa, jos ne homehtuvat kaapissa. Mitä varten niitä pitäisi säästellä siis. Omalla kohdallani ei etenkään juhlia varten, sillä vaikka kymmenissä juhlissa vuosittain vierailen, niin olen niissä usein töissä kuvaamassa. Ja kun olen kuvauskeikalla, tarkoitus ei missään nimessä ole, että herättäisin omalla olemuksellani huomiota, vaan yritän olla siisti, mutta toisaalta mahdollisimman hillitty. Esimerkiksi häissä teen kaikkeni sen eteen, että hääpäivän sankareilla eli hääparilla olisi mahdollisimman hieno päivä ja että he olisivat kaiken keskipisteenä.

    Mutta kun olen lomalla, niin voin kukkia ihan valtoimena omana itsenäni ja kirmailla niityillä, rannoilla tai vuorilla helmat hulmuten ja olla oman elämäni keskipisteenä ja olla välittämättä siitä, vaikka koko maailma tuijottaisi hulluja touhujani!

    Tosin kuten näistä kaikista kuvistakin näkee, niin eniten rakastan paikkoja, joissa ei ole ristin sielua lähimainkaan. Usein sellaisia paikkoja löytyy, kun ei seuraa muita ihmisiä, vaan menee muualle kuin muut. Tai sitten reissaa suosittuihin paikkoihin sesonkien ulkopuolella.

    Päätin jakaa tämän postauksen kahteen osaan, koska ihania Son de Flor -mekkoilukuvia kertyi niin paljon. Tässä siis osa 1! Kuvat ovat sekalaisessa järjestyksessä, ja kuvauspaikkoja ovat ainakin seuraavat: Helsinki, Koli, Kuusamo, Kilpisjärvi, Senja, Lofootit, Islanti, Skotlanti ja Itävalta.

    sk

    Lisää kuvia löytyy täältä: Mekkoilua maailmalla 2/2

    Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

    *

    *

    Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>