• Mekkomaanantai – keiju kukkakeinussa

    Viimeiset viikot on olleet NIIN ihania! Voisin elää näin aina!!!

    Olen yhtä aikaa lomalla ja töissä: lauantait kuvaan häitä, viikolla mökkeilemme ja editoin hääkuvia mökin vintillä lomailun lomassa ja välillä teen etätyöpäiviä tiedottajana, mitkä nekin onnistuvat ihan mistä tahansa käsin.

    Etenkin eilisen hääkuvauskeikan jälkeen olin haljeta siitä onnesta, että miten sitä voikaan rakastaa omaa työtään näin paljon?!? Eilinen hääpari oli aivan käsittämättömän ihana (tiedän, ajattelen niin joka hääkeikan jälkeen), sain jopa omasta mielestäni otettua aika kivoja ruutuja (ihanaa, kun nykyään ei tarvitse aina keikan jälkeen rypeä ihan kamalassa itsekriittisyyden suossa) ja tänään sain vielä heiltä sydäntä riipaisevan ihanaa palautetta. Kiitos, ihanat <3

    Lisäksi mökkeily nyt vaan on niin ihanaa. On suurta rikkautta, kun on oma paikka maalla metsän ja luonnon keskellä. Joidenkin silmissä se varmaankin olisi aika vaatimaton paikka, mutta meille siitäkin huolimatta – tai osittain nimenomaan siksi – sitäkin tärkeämpi ja rakkaampi. On tosi vapauttavaa nukkua vintillä, missä kuulee sateen ropinan ja tuulen ujelluksen ja minne aamuauringon säteet tunkeutuvat sisään seinälautojen raoista, saunoa puusaunassa, hyppiä paljain jaloin villiintyneellä ja sammaleisella nurmella, poimia kukkia maantien varresta, kottaroida ja pinota halkoja, lenkkeillä maalaismaisemissa…

    Kaikkein hienointa on se, että meillä tosiaan on aikaa, jota viettää siellä. Toisaalta se on oma valinta ja juuri oikea. Mitkään isot tulot eivät olisi tarpeeksi korvatakseen kaikkea tätä.

    Toki kaikki ei ole täydellistä. Jos saisin kolme toivomusta, niin toivoisin Markulle superolkapäät sekä kahdelle muulle läheiselle terveyttä. Mutta vaikka kaikki muu hajoaisi, niin uskon ja toivon, että meillä – ja heillä – on jotain sitäkin syvempää, jota mikään ei hajota ja joka ei katoa, vaikka kaikki fyysinen hiljalleen muuttuu ja katoaakin.

    Mökillä olemme rakentaneet Markun kanssa viime vuonna aloittamaamme treenitelinettä valmiiksi. Tai no Markkuhan sen on pääosin suunnitellut ja rakentanut, itse en tiedä omasta hyödyllisyydestäni sen osalta (paitsi olen tietysti ikuistanut sitä rakennusoperaatiota vaihe vaiheelta). Tänä kesänä saamme sen valmiiksi, mutta viimeistelyt, kuten nurmikon istuttaminen, venynevät ensi kesälle. Se alkaa kuitenkin olla aika bueno jo nyt.

    Lisäksi tilasin Markulta viime kesänä keinun – sellaisen puisen leveän keinulaudan, johon haaveilin kukkaköynnöksin koristeltuja köysiä ja jonka mielessäni kuvittelin sellaiseksi ”Liisa ihmemaassa” -henkiseksi ihanuudeksi. Harvoin omista ideoistani – oli kyse sitten valokuvista, ompelutöistä tai muusta – tulee juuri sellaisia kuin olin haaveillut, mutta tämä on poikkeus. Keinusta tuli juuri sellainen kuin olin ajatellutkin!

    Eikö olekin ihana?

    Odotan ihan innosta täristen sitä, että pääsen hyödyntämään tätä jossain hää-, perhe- tai potrettikuvauksessa. Toki ihan mistä tahansa ei löydy sopivaa puuta/miljöötä, minne tämän saa kivasti ripustettua, mutta minulla on Hesassa vainu parista paikasta ja täytyy yrittää niiden lisäksi metsästää myös muita sopivia lokaatioita… Varmaan varmuuden vuoksi raahaan tätä auton takaluukussa mukana jokaisella tulevalla kuvauskeikalla, niin ehkä se oikea paikka ja tilaisuus tulee vielä vastaan.

    Sitä odotellessa – keinun itse keijukaisena mökillämme!

    Ps. Ai niin, se mekko! Kuvassa on useampi vuosi sitten Gina Tricotista ostamani maximekko. Ihan kauhean montaa tuollaista ”halpismekkoa” en omista, mutta tämä on kyllä tosi kiva, mukavan ilmava ja kesäinen ja, tärkeimpänä, sen alle ei tarvitse rintsikoita = täydellinen vapaus!

    Ihanaa maanantaita <3

    Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

    *


    *

    Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>