Pariisissa olin pettynyt ainoastaan yhteen asiaan: Ihmiset pukeutuivat liki yhtä tylsästi kuin Suomessakin. Itse olin päättänyt nauttia lomasta loikkimalla joka päivä menemään kaikissa ihanimmissa mekoissa ja asusteissani ja ajattelin sulautuvani siten hyvin katukuvaan.

En sulautunut. Mutta se ei haitannut.

Oli suorastaan hullua, miten ison eron vieläpä yksi hattu aiheutti. Tuntui, että kaikki tuijottivat, vanhat rouvat kehuivat, kaikenikäiset hymyilivät, lapset osoittivat sormella ja hihittivät.

Tai ehkä tämä liki satavuotias hattu vaan huokui jotain sellaista, jonka kaikki ympärilläkin olevat aistivat.

Olin tässä asussa Versaillesissa, ja tarkoituksena on tehdä upea kuvapostaus myös siitä vierailusta. Mutta nyt uudet seikkailut jo pukkaavat päälle, sillä lennämme illalla Britteihin ja lähdemme ajelemaan kohti Walesia. Edessä on 1,5 viikon loma, johon mahtuu niin telttailua maaseudulla, panssarivaunufestivaali kuin Lontoon kaupunkilomakin.

Ihanaa viikkoa siis, kuullaan ehkä loppuviikosta tai sitten ei – tuntuu, että kunnon irtiotto tulee taas tarpeeseen ennen kuin alkaa heinä-elokuun kuvauskeikkarumba… On niin paljon ihania hääpareja tiedossa, että meinaan haljeta innostuksesta ja jännityksestä! Kiitos, kun olette kaikki valinneet minut hääkuvaajaksenne <3

Ps. Markun mielestä toi hattu näyttää ihan letulta, satavuotiaalta letulta. Se siitä elegantista fiiliksestä :D