Viime keväänä vapun tienoilla yksi haave toteutui: olimme Markun kanssa vajaan viikon Pariisissa. Ensimmäisen matkapäivän aikainen herätys painoi, mutta kuten näistä kuvista huomaa, se ei näkynyt hymyssä.

Olin ikionnellinen!

Tänä vuonna piipahdimme tammikuussa Marokossa, helmikuussa olimme Kolilla ja Kuusamossa ja huhti-toukokuun vaihteessa suuntaan mammani kanssa Etelä-Saksaan ja Itävaltaan. Monen muun tavoin rakastan matkustaa ja nähdä maailmaa ja tiedän, että on tosi etuoikeutettua, kun pystyy niin tekemään.

Samaan aikaan poden pientä tuskaa siitä, että teen niin.

Ja kyllä, tämä ”tuska” on niin ikään etuoikeutettujen juttuja. Mitä enemmän rahaa on ja mitä enemmän on varaa matkustella, sitä suurempi syy tätä tuskaa on potea. Totuushan on, että mitä rikkaampi on eli mitä enemmän on varaa kuluttaa, sitä enemmän luultavasti kuluttaa myös luonnonvaroja. Olenkin siis onnellinen, etten ole rahallisesti rikas ja ettei minulla ole varaa matkustaa vaikkapa joka kuukausi. Mutta jos olisi, matkustaisinko silti? Ehkä.

Mielestäni on toisaalta kamala lukea netistä, miten toiset syyttelevät toinen toisiaan. Etenkin juuri matkustelu tuntuu olevan nyt pinnalla.

Sormella osoitellaan niitä, jotka matkustelevat paljon. ”SINÄ tuhoat tämän maapallon.”

Kateudellahan ei tietenkään ole tässä osaa eikä arpaa (huom, ironiaa). Kateus on inhottava ominaisuus, mutta ah niin luontaista meille ihmisille. Ainut, mitä voi tehdä, on yrittää tunnistaa se itsestään. Joka kerta, kun tekee mieli syytellä muita, niin pitäisikin katsoa peiliin.

Lisäksi samaan aikaan, kun heristelemme itseämme varakkaampien kulutusta, niin tavoittelemme samaa itse. Mielestäni on väärin syytellä yksittäisiä ihmisiä, kun oikea syypää on se kulutusyhteiskunta, jossa elämme ja jota ihannoimme, osittain tiedostamattakin.

On surkuhupaisaa, että esimerkiksi valitetaan jollekin bloggaajalle siitä, miten kaupallinen hänen bloginsa on ja millaista esimerkkiä hän näyttää nuorille lukijoille ja toitotetaan, että hänellä on vaikuttajan asemassaan jonkinlainen vastuu.

Siis mitä apua – me syyttelemme jotain yksittäistä ihmisitä siitä, että hän kuvastaa omalla työllään sitä kulutusyhteiskuntaa, jossa me elämme ja syytämme häntä siitä ”vaikutusvallasta”, jonka olemme itse hänelle antaneet lukemalla hänen blogiaan ja siten nostamalla hänen lukijamääräänsä, jonka perusteella hän saa rahaa kaupallisilta yhteistyökumppaneiltaan?

Kannattaisiko valittamisen sijaan lakata lukemasta ja vaikuttaa sillä tavoin? Ai etkö pysty lopettamaan lukemista? Mistähän se johtuu? Ei varmaan ainakaan siitä, että olet tämän ihan samaisen kulutusyhteiskunnan ja siinä vallitsevien ihanteiden vanki?

Nyt eksyin jo matkustelusta vieläkin syvällisempiin syövereihin. Mutta mielestäni vähintä, mitä pieni ihminen voi tehdä, on miettiä näitä asioita.

En tykkää absolutismista missään asiassa. Maailman parantaminen ei tarkoita välttämättä äärimmäisiä tekoja, vaan se voi muodostua pienistäkin asioista – ja valinnoista.

Meillä kaikilla on mahdollisuus valita. Itse en jättäisi matkustelua mistään hinnasta. Sillä on haittavaikutuksensa, mutta toisaalta myös niin paljon hyviä vaikutuksia. Se laajentaa omaa ja muiden maailmankuvaa. Valokuvieni kautta voin välittää muillekin jotain kaikesta siitä kauniista kokemastani ja kaikesta upeasta, mitä maailmasta löytyy. Voin tukea paikallisia yrittäjiä eri maissa ja voin pyrkiä matkustamaan mahdollisimman ekologisesti.

Sen sijaan voin yrittää säästää monessa muussa. Syön vain vähän lihaa. En shoppaile paljoa, vaan tuhlaan rahani mieluummin kokemuksiin. Kierrätän kaiken, minkä voin.

Toiset hyvät teot eivät tietenkään poissulje toisia huonompia tekoja. Mutta toisaalta mikään ei myöskään ole turhaa, eikä hanskoja pidä heittää tiskiin siksi, ettei halua jossain mielessä elää askeettisesti.

Etenkin kun asumalla Suomessa sortuu väistämättä jo ties mihin ihan vaan sen takia, että täällä ilmasto on mitä on ja esimerkiksi lämmityskustannukset ovat isot.

Lakataan siis syyttelemästä toinen toisiamme. Mietitään, pohditaan ja katsotaan peiliin. Sen jälkeen on entistäkin paremmat eväät keskustella rakentavasti myös muiden kanssa.

Ihanaa uutta viikkoa <3

Ps. Kuvien vintagemekko on ostettu Ansa Vintage -liikkeestä Kalliosta. Se on peräisin 50- tai 60-luvulta ja ihan täältä koto-Suomesta.