Mitä kauneus minulle naisena merkitsee?

Se merkitsee paljon.

Olen todella visuaalinen ja nautin kauniista asioista. Ja onko se väärin, koska onhan tärkeää nauttia kaikista turhamaisistakin pienistä asioista, jotka tuovat omaan ja läheisten elämään iloa.

Kauneus ei kuitenkaan ole mikään yksiselitteinen asia ja sillä on mielestäni monta tasoa. Monet ulkoiset asiat ovat osa kauneutta, eikä sitä pidä kieltää, ja esimerkiksi vallitsevat kauneusihanteet vaikuttavat, halusimme tai emme, todella paljon kauneuskäsitykseemme – kuten myös ikä.

Mielestäni ei kuitenkaan ole ainoastaan tiettyjä piirteitä tai muotoja tai värejä, jotka edustaisivat jotain absoluuttista kauneutta. Kertoohan jo se, että kauneusihanteet vaihtelevat eri kulttuureissa ja eri aikakausina, että nuo käsitykset ovat muuttuvia.

Itse monesti huomaan, että vaikka itsellänikin on tietynsuuntainen käsitys siitä ulkoisesta kauneudesta, niin itse asiassa ”täydellisyys” ei ole kuitenkaan yhtään niin kiehtovaa kuin persoonallisuus ja rosoisuus. Juurikin pienet epätäydellisyydet ovat niitä, jotka kruunaavat kauneuden ja tekevät siitä kiinnostavaa.

Ja itse asiassa kaunein on mielestäni se, jolla on ehkä enemmän ulkoisia epätäydellisyyksiä, mutta joka silti huokuu jotain syvempää ja sykähdyttävämpää kauneutta enemmän kuin muut. Se kauneus on jotain pintaa syvempää, jonka yritän seuraavaksi selittää auki.

Monestihan naisille muistutetaan, että ulkoisia seikkoja tärkeämpää naisen kauneudessa on itseluottamus ja se, miten nainen itsensä kantaa. Niiden lisäksi lisäisin kauneuteen vielä esimerkiksi seuraavia asioita: kiltteys, hyvyys, ystävällisyys, avoimuus, anteliaisuus, empaattisuus, oikeudenmukaisuus, varmuus, suvaitsevaisuus, kasvu, iloisuus, terve itseironia, onnellisuus.

Vaikka olisi kuinka kaunis ulkoinen kuori, niin se on onttoa kauneutta ilman noita juuri luettelemiani ominaisuuksia. Mutta jos ulkoinen kuori taas ei ole pinnallisesti niin kauhean lumoava, niin nuo samat ominaisuudet voivat saada sen säteilemään.

En ikinä osaisi sanoa, kuka on kaunein näkemäni nainen, koska moni on kaunis omalla tavallaan ja eri syistä. Mutta kauneimmat mahdolliset naiset – kuten myös rumimmat mahdolliset – ovat iäkkäitä.

Siinä vaiheessa, jos tai kun pinnallinen kauneus kuihtuu, se ei enää peitä alleen niitä ominaisuuksia, jotka kumpuavat ihmisen sisältä. Ja itse asiassa nuorelle voi vielä antaa anteeksi sisäisen kauneuden puutteen tai jopa rumuuden, mutta iäkkäämmälle ei, koska hänellä on ollut enemmän aikaa hioa noita sisäisen kauneuden tekeviä ominaisuuksia kuin nuorella.

Osa iän tuomaa kauneutta on myös se, jos osaa hyväksyä meitä painostavan pinnallisen kauneuden kuihtumisen ja osaa nauttia kauneudessa eri ikävuosina eri asioista. Nuorena, kun sitä pinnallista kauneutta on enemmän, on ihan ok ottaa siitä kaikki irti, mutta ei pidä jäädä sen asettamiin kahleisiin, vaan oppia näkemään sinne pintaa syvemmälle. Se ei ehkä ole aina helppoa, mutta onneksi meistä jokaisella on aikaa kasvaa ja oppia näkemään kauneus sen kaikissa eri muodoissa ja kaikilla eri tasoilla.

Yksi omista elämäntavoitteistani on elää niin, että kaunistun vuosi vuodelta ja vanhana ryppyisenä mummelina voin sitten hämmästyttää muita säteilylläni.

Kuka muu ottaa tämän yhdeksi kauneustavoitteekseen?

– Milla –