• Parasta just nyt

    Mitkä asiat ovat parasta juuri tässä ja nyt?

    Aurinko ja helle. Enkä taida olla ainut, jolla on nämä listallaan!

    Toisaalta ennen kaikkea aurinkoinen mieli. Helppoahan tällaisella säällä on olla iloinen ja onnellinen, ja juju onkin, että osaa säilyttää saman aurinkoisuuden ja levollisuuden myös sitten, kun aurinko ei enää paistakaan ja on harmaata ja näennäisen ankeaa. Itse odotan – tai en oikeastaan odota, mutten ole niitäkään vastaan, kun niiden aika taas on – niitä sellaisia oikein pilvisiä, viileitä ja jopa sateisiakin päiviä. Jokaisessa säässä on ihan omanlaistaan tunnelmaa ja romantiikkaa – kaikki on kiinni ihan vaan siitä, miten asiat oman pään sisällä kokee ja miten maailmaa katsoo (plus kun vihdoin on taas ”huonompi sää, niin ei ole pakottavaa tarvetta nousta 5.30 ottamaan kuvia aamuauringossa, vaan saa nukkuakin – tästä lisää seuraavan kuvan alla).

    Kukkivat kirsikkapuut. Eilen heräsin kuudelta, jotta ehtisin ennen muita Roihuvuoren kirsikkapuistoon kuvailemaan (turha toivo), ja tänään nousin jo puoli kuudelta, jotta ehdin sinne vielä aikaisemmin (turha toivo taas ettäkö silti olisin ollut siellä ennen ketään muuta :D).

    Aamu- ja ilta-aurinko. Niiden tähden saan itseni virkeänä ylös sängystä vaikka silloin puoli kuudelta aamulla. Aamun ja illan auringonpaisteessa maailma näyttää aina kaikkein kauneimmalta ja maagisimmalta. Keskipäivän paahtava aurinko on sen sijaan tässä vaiheessa kevättä/kesää jo tosi raju.

    Piknik ja pinkki (kuiva, nam!) skumppa. Olimme eilen illalla piknikillä Markun ja Simban kanssa. Nurmikkokin sai maistaa skumppaa, ja onnistuin rikkomaan yhden kristallilasin, mutta ei voi mitään.

    Kirsikkapuunlehti keittiön lattialla. Se on kai kulkeutunut vaatteiden mukana sisään eiliseltä piknikiltä tai joltain kuvaussessiolta.

    Markun opiskeluinto. On ihana seurata, miten innoissaan (ja väsynyt, kts. kuva alla :D) Markku on opiskelujutuistaan.

    Sen oivaltaminen, ettei tarvitse olla rikas kermapylly, jotta voi toteuttaa itseään parhaalla mahdollisella tavalla. Jos rahaa olisi, niin voisihan sitä silloin tavallaan elää vielä enemmän juuri siten kuin haluaa, mutta toisaalta ainakin itse saan kauheasti voimaa ja iloa siitä, että pystyn pienin askelin etenemään omalla polullani ilman, että sen polun asteleminen on tehty ihan liian helpoksi jo lähtökohtaisesti. Kun sen on oivaltanut, niin on ihan fine katsella vierestä, kun vaikkapa hyvätuloisten lapset puuhastelevat ”työkseen” unelmiaan, matkustelevat joka kuukausi, liihottelevat kalliissa vaatteissaan ja ostelevat sijoitusasuntoja oman asunnon lisäksi. Ehkä minäkin joku päivä (paitsi joka kohdan osalta en ole tosiaankaan varma, haluanko edes niitä), mutta tällä hetkellä nautin tästä matkastani, jonka tekeminen on muuten ihan tosi palkitsevaa. Jos vain saisi kaiken yhtäkkiä tässä ja nyt, missaisi sen palkitsevuuden ihan kokonaan. Lisäksi kaikenlaistahan sitä voi haluta, mutta olen huomannut, että haluaminen on eri asia kuin onnellisuus. Sitä ei voi tietää, mikä tekee itsen onnelliseksi, joten parempi lopettaa ainainen asioiden haikaileminen ja yrittää selvittää se onnellisuuspuoli ensin :)

    Valokuvaus. Paitsi, että kaikkea on ihana kuvata, niin on ihanaa, että niin moni tuntuu nyt haluavan mut kuvaajaksi. Tuntuu, että halkean sen myötä, mutta ei siksi, että minua revitään joka suuntaan, vaan siitä onnesta, että kuvauksia on! Ja hauskinta valokuvauksessa on ehkä se, miten innoissani aina vain olen. Usein totean, että rakastan eniten hääkuvien ottamista, mutta yhtenä hetkenä havahdunkin sitten taas hihkuvani ihan yhtä paljon innosta keikalla, jolla olen kuvaamassa vaikkapa rekkoja. Kyky innostua asioista on ihan parasta!

    Lähmäinen kameran linssi. Aina ei vaan jaksa putsata sitä, ja lisäksi ykkösrunkoni sisällä on roska, joka näkyy joka kuvassa. Onneksi voin nitistää sen Photarissa!

    Meidän koti. Ilman sisältöään se on vain tylsä suorakulmion muotoinen valkoseinäinen tyhjä ja vaatimaton opiskelija-asunto. Mutta meidän kaikki kamat, ympäriinsä roikkuvat mekot ja hameeni, miljoonat pienesineet ja seinät tapetin lailla peittävät kuvat ja kuivaruusut ja kaiken kaikkiaan kummallinen ”sisustus” (voiko tätä sisustukseksi edes sanoa?) tekevät tästä kodin. Moni muu varmasti ahdistuisi täällä (etenkin kaikki sisustuslehtikodeissa asuvat, ha), mutta mielestäni tämän on yksi maailman parhaista, rauhoittavimmista ja inspiroivimmista paikoista – ja samalla paras työhuone ikiniä. Ahdistuisin, jos joutuisin joka päivä lähtemään jonnekin erilliselle toimistolle.

    Löin pääni kotimme liukuoveen. Olin sulkemassa sitä, mutta samaan aikaan kurkin toiseen huoneeseen. Tähän varmaan kiteytyy jotain tosi oleellista musta… (tai sit vaan se aamun 5.30 herätys).

    Koffin hevoset. Havahduin kaupungilla siihen, että juoksin kamera kourassa ja ostoskassi toisessa puolet Aleksia Sinebrychoffin hevosvaljakon perässä. Kannatti – sain fotoja.

    Tietynlainen häpeilemättömyys ja ”ihan sama mitä muut ajattelee” -asenne. Tällä en tarkoita, että olisi ok tehdä mitä vaan, ja työssäni olen paljon tekemisissä ihmisten kanssa ja on tärkeää olla sopusoinnussa muiden kanssa, mutta tällä tarkoitan sitä, että voi vaan olla oma itsensä sen suurempia ponnistelematta. On tosi vapauttavaa, kun ei tarvitse miettiä, mitä muut ajattelevat ja uskaltaa vaan mennä viilettää paljaana omana itsenään tuntematta oloaan jotenkin noloksi. Se ei taida olla itsestään selvää (edes oikeasti aikuisten ihmisten kohdalla), ja tuntuu tosi hyvältä, kun on kasvanut kaiken sellaisen yläpuolelle. Omalla kierolla tavallaan on sen myötä tosi aikuinen olo – mutta samaan aikaan sitä uskaltaa häpeilemättömästi käyttäytyä joka päivä lapsenmielisesti ja vaan antaa palaa!

    Some. Tai itse asiassa valinta ja oivallukset. Se, että somessa voi katsoa ja lukea juuri sitä hömppää, mistä itselle tulee hyvä mieli ja ignoorata loput. Lisäksi somessa voi oppia paljon, niin muista, mutta ennen kaikkea itsestään. Se oppiminen kuitenkin on itsestä kiinni. Yhtä lailla sitä voi vain ja ainoastaan vaikka ärsyyntyä tai kateutua (siis ”tulla kateelliseksi”, keksin sille oman sanan). Tai sitten voi katsoa peiliin ja kysyä itseltään, miksi ärsyynnyin tai miksi olen kateellinen. Kun niihin löytää vastaukset, voi huomata voittaneensa nuo tunteet ja kasvaneensa. Aikamoista!

    Hyvänmielinen hömppä. Uusimpana esimerkiksi podcastit, joita olen kuunnellut viime viikkoina aika paljon työnteon, kuten kuvien editoinnin aikana. Aika hömppää ne monet ovat, mutta eihän tämä elämämmekään niin vakavaa ole. Vaikka elämässä on suurempia ja ns. ”tärkeämpiäkin” asioita, kuten terveys, läheiset yms., niin ne muodostavat vasta pohjan. Siksi on mielestäni tyhmää yrittää loppujen lopuksi arvottaa eri asioita elämässä. Tai vaikkapa eri ammatteja. Totta on, että esimerkiksi lääkäri voi pelastaa ihmisen hengen. Mutta yhtä lailla sen voi tehdä vaikkapa itsetuhoiselle ystävällisen hymyn antava kaupan kassa. Niin ikään iloa arkeen voi tuoda kuka tahansa tai mikä tahansa riippumatta niiden ihmisten titteleistä tai vaikkapa asioiden rahallisesta arvosta. Sen takia kaikki, minkä avulla tuo vähänkin jotain hyvää tähän maailmaan tai toisille ihmisille – tai itselle ilman, että siitä on haittaa kenellekään muulle – on arvokasta.

    Luovuus. Vapaus. Yrittäjyys. Ne kolme myös liittyvät tosi vahvasti toisiinsa.

    Mekot ja ompeleminen. Tällä hetkellä siinä mielessä, että hillun ulkona mekoissani. Sitten kun on taas sadepäivien aika, ompelen lisää mekkoja (kunhan vaan ensin selviän kaikesta kasaantuneesta kuvaeditistä, jaiks!).

    Vertaaminen vs. inspiroituminen. On eri asia vertailla itseään muihin kuin inspiroitua muista ihmisistä. Meillä on omat vahvuutemme ja omat heikkoutemme, omat lähtökohtamme, omat kiinnostuksen kohteemme, omat elämämme. Meillä kaikilla on se oma juttumme, joka toki koko ajan muovautuu ja johon poimimme palasia ympäriltämme.

    Tyytyväisyys. On tärkeää kulkea eteenpäin ihmisenä, unelmoida ja tavoitella asioita. Kuitenkin on tärkeää myös sallia, että kaikki on hyvin myös näin. Ja että itse riittää myös juuri tällaisena. Se on ehkä kaikkein tärkein askel ennen kuin voi oikeasti alkaa kasvaa, edetä ja saavuttaa. Siinä se hankaluus kai piileekin: pitää osata ensin tyytyä siihen, mitä on ja sen jälkeen voikin käydä niin, että löytää itsensä jostain ihan uskomattomista sfääreistä!

    Kun on hyvä itselleen, on paremmat valmiudet olla hyvä myös muille.

    Nyt suuntaan ulos nauttimaan ilta-auringosta ja Markun kanssa treenaamaan  – ihanaa iltaa sinnekin!

    Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

    *

    *

    Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>