• Positiivisuudesta ja yhteisen vastuun ottamisesta

    Viime päivinä olen löytänyt itseni havainnoimasta ja pohdiskelemasta esimerkiksi positiivisuutta sekä toisaalta sitä, miten ihmiset asennoituvat ja reagoivat vähän ikävimmissä tilanteissa.

    Positiivisuus on lähtökohtaisesti ihan hyvä juttu. Kuitenkin sitäkin voi käyttää väärin tai pahan tekemiseen, joko tahattomasti tai tahallisesti.

    Positiivisuuden ja innostavan olemuksen tai ilmaisun alle on nimittäin helppo piilottaa osaamattomuutta tai huonojakin neuvoja tai oman agendan ajamista. Välillä tuntuu hurjalta seurata sitä, miten kritiikittömästi ihmiset tuntuvat innostuvan asioista ihan vaan, jos niitä ajamassa on karismaattinen ja innostava persoona.

    Toisaalta positiivisuuden alle voi piilottaa myös omaa pahaa oloa, mikä ei sekään tietenkään ole hyväksi niin itselle kuin muillekaan. Ongelmia pitää tuoda esille ja niistä pitää keskustella tai mikään ei muutu. Ja vaikka lähtökohtaisesti asiat olisivat hyvin ja ns. ongelmat olisivat maailman mittakaavassa pieniä, niin silti kaikessa on aina parantamisenkin varaa.

    Toisaalta sitten kun tuo esiin jotain negatiivisempia tai vakavampia asioita, niin tuntuu, että moni on heti varpaillaan, torjuvasti. Kukaan ei halua olla osallisena missään ei-niin-positiivisessa. Ei, vaikka asiat toisi esille kuinka hyvällä hengellä ja rakentavasti.

    Vaikka ketään ei syytettäisi yhtään mistään, niin heti ollaan puolustelemassa itseä ja pesemässä omia käsiä puhtaiksi koko aiheesta.

    Lisäksi jokainenhan haluaa olla menestyjän kaveri. Se on suorastaan absurdia, miten kukaan ei välttämättä ole tukemasta ihmistä tämän matkalla ja silloin, kun hän oikeasti tarvitsisi eniten apua ja tukea, mutta kun hänen vihdoin on onnistunut rämpiä sinne huipulle, niin kaikki ovat olevinaan hänen kavereita ja haluavat jakaa hänen menestyksen. Yhtäkkiä menestys onkin ”yhteistä” ja ihmistä aletaan vaatia tilille sen suhteen, miten esimerkiksi yhteiskunta on tukenut sitä, että hänen on ollut mahdollista edetä urallaan.

    Mutta kun sama ihminen putoaa sieltä huipulta, se on ihan hänen omaa syytään eivätkä kaikki ne menestyksestä osansa ottaneet ihmiset ole ottamassa koppia putoajasta.

    Yhteenvetona: Positiivisuus on kiva juttu, mutta sen kanssa pitää olla varovainen, koska ihmisille on sen varjolla helppo syöttää ihan mitä vaan. Lisäksi ei ole oikein, että kun joku menestyy, niin se on kaikkien ansiota, mutta kun joku ikävä juttu sattuu, niin kellään ei yhtäkkiä olekaan mitään tekemistä asian kanssa.

    Mitä jos yritettäisiin suhtautua niin positiivisiin kuin negatiivisiin aiheisiin yhtä rakentavasti ja ottaa kaikista vastuuta yhteisesti?

    Joo, helpommin sanottu kuin tehty, ja itsekin sitä tiedostamattaankin sortuu ties mihin. Mutta ei auta kuin pohdiskella, jotta voisi kehittyä itsekin paremmaksi näissä jutuissa :)

    Pohdiskeluntäyteistä keskiviikkoa!

    Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

    *

    *

    Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>