Ensiksi, mitä tarkoittaa bikinikunto?
Normaalipainoista naiskroppaa? Timmiä kyykkypeppua ja 6-packiä? Oranssinruskeaksi värjättyä ihoa? Minimaalisiin bikineihin tungettuja silikoneja?
Vai olisiko kenties ihan sallittua sulloa bikineihin myös vähän naisellista pehmeyttä, pyöreyttä, vatsamakkaroita ja valkoista hipiää – ja kenties jopa ryppyjä?
Bikinikunto on mielestäni ennen kaikkea kiinni korvien välistä ja siitä, ettei anna vallitsevien kauneusihanteiden liiaksi sokaista itseään.
Jokainen, joka nimittäin on sinut itsensä kanssa, voi näyttää hyvältä bikineissä. Terve itseluottamus on siis ainut bikinikunnon todellinen kriteeri.
Mutta toki jokainen haluaa olla ulkoisesti se paras mahdollinen versio itsestään, ja vallitsevat ulkonäköihanteet ja -odotukset painostavat meitä tiettyyn suuntaan ulkonäkömme muovaamisessa ja vaalimisessa.
Ulkonäköleikkiin ei ole pakko lähteä mukaan, jos ei halua, mutta toisaalta ei ole mielestäni väärin myöskään haluta näyttää kauniilta. Oli sitten tuuheat hiukset tai ohuet, siniset silmät tai harmaat, täyteläiset huulet tai kapeat, leveä lantio tai mallinmitat, silikonit tai pienet luomurinnat, niin jokainen näistä ominaisuuksista voi olla osa kaunista ihmistä.
Mikään noista vaihtoehdoista ei kuitenkaan itsessään tee sinusta kaunista – ei esimerkiksi mallinmitat tai silikonitkaan – ellei niiden takana oleva mieli myös koe itseään kauniiksi.
Jokainen voi nimittäin oppia näkemään itsestään parhaat puolet, korostaa niitä halutessaan ja oppia kokemaan itsensä viehättäväksi sellaisena kuin on. Tärkeintä on oppia olemaan sinut itsensä kanssa.
Loputon oman ulkokuoren muokkaaminen itsetunnon etsimisen toivossa ei välttämättä kuitenkaan ole avain onneen ja johda haluttuun tulokseen.
Kauneinkin ihminen voi nimittäin kärsiä huonouden ja rumuuden tunteesta, sillä kauneus ei valitettavasti löydy pelkkää pintaa raaputtamalla, leikkaamalla tai täyttämällä.
Ja onko edes täydellistä kauneutta lopulta olemassa?
Minä sanoisin, että ei. Jotain mystistä absoluuttista kauneutta tavoittelevat tavoittelevat vaan vajottavat itsensä hiljalleen sudenkuoppaan. Täydelliseen ja jopa barbimaiseen kauneuteen pyrkivät nimittäin saattavat vaan sortua poistamaan itsestään persoonallisia pieniä ”epätäydellisyyksiä”, jotka ovat juuri niitä, jotka tekevät ulkomuodostamme mielenkiintoisen ja omalaatuisen. Täydellinen symmetrisyys tai perfektionismi ei ainakaan minusta ole kauneinta mahdollista, vaan usein esimerkiksi todella epätavallisen näköiset ja epäsymmetriset kasvot jäävät parhaiten mieleen ja viehättävät.
Ja kauneudessa kyse ei myöskään ole pelkästä ulkonäösta, vaan koko olemuksesta. Myös ilmeet ja eleet ovat osa ihmisen kauneutta. Vaikka olisi kuinka kaunis kuori, niin tympeä, hapan tai ylimielinen ilme ja elekieli saattavat tehdä ihmisestä ainakin minun silmissäni luotaantyöntävän ja ruman, vaikka itse ulkokuoressa olisikin edellytyksiä kauneudelle.
Ilmeet ja eleet nimittäin paljastavat jotain pintaa syvempää ihmisestä: ne tuovat esille palan luonnetta, elämänasennetta ja sitä alussa mainittua tervettä itseluottamusta sekä sen, onko ihminen sinut itsensä kanssa.
Ja itsensä kanssa sinut oleva ihminen on kaunis jo pelkästään senkin takia, että itsensä hyväksyminen ja rakastaminen on mielestäni edellytys ihmisen hyvyydelle. Vasta, kun haluat ja osaat pitää huolta itsestäsi ja rakastat itseäsi, on sinulla valmiudet pitää myös huolta toisista ihmisistä, tehdä hyvää toisille ja rakastaa myös muita aidosti ja vilpittömästi.
Ja se vasta maailman suurinta kauneutta onkin.
Nuoruus on toki omanlaistaan kauneutta, jota kuorruttavat usein esimerkiksi viattomuus, avoimuus, vilpittömyys sekä toki ulkopinnan eräänlainen koskemattomuus ja raikkaus.
Kun nuoruus alkaa saada kuorrutuksekseen myös elämänkokemusta, niin alkaa pikkuhiljaa ratketa se, mihin suuntaan ihminen on kulkemassa. Elämänkokemus saattaa nimittäin kaunistaa – tai toisaalta ikä voi oikeasti myös rumentaa.
Elämänkokemus ei nimittäin kaunista itseisarvoisesti, vaan tulos riippuu siitä, millaiseksi elämäsi myötä kehityt.
Elämän myötä nimittäin iho haurastuu ja rypistyy ja elämän tuomat juonteet näkyvät entistä selvemmin ulkokuoressa. Se on fakta, jota vastaan on turha taistella, ainakaan tyylikkäällä tavalla. Jos nuorena onkin pystynyt kätkemään kauniin ulkoisen barbimaisen pintansa alle oman epävarmuutensa, niin vanhemmiten se alkaa kyllä jossain vaiheessa näkyä ulospäinkin.
Ja pahinta on se, että itsensä kanssa epäsovussa elävä ihminen on usein myös onneton tai vähintäänkin jonkinlaisessa kriisissä itsensä kanssa. Vanhemmiten se voi johtaa esimerkiksi katkeroitumiseen – ja mikään ei mielestäni ole rumempaa kuin vanheneva katkeroitunut ja tympeäksi muuttunut ihminen. Sellainen ihminen on myös surullinen näky, sillä siinä missä nuorella asennevammaisella on vielä mahdollisuus kasvaa ja muuttua, niin vanha, katkera ja elämäänsä kyllästynyt ihminen on vaikeammin enää ”pelastettavissa”, jos niin nyt voi sanoa.
Tämä johtuu siitä, että ainut, joka todella voi pelastaa kauneutesi, olet sinä itse. Toki myös ulkoinen ympäristö vaikuttaa siihen, millaiseksi oma itsetuntomme ja kokemus omasta kauneudestamme muotoutuu, ja esimerkiksi terveys ja onnettomuudet voivat vaikuttaa ulkoiseen kauneuteemme. Oikealla asenteella ja suhtautumisella itseensä voi kuitenkin saada ihmeitä aikaan, olivat ulkoisesta maailmasta riippuvaiset lähtökohdat sitten mitkä hyvänsä.
Omasta mielestäni kauneimpia ihmisiä koko maailmassa ovat sellaiset iäkkäät naiset, jotka ovat kenties kokeneet ja nähneet paljon, niin hyvässä kuin pahassa, mutta joiden kasvot ovat ennen kaikkea täynnä naurun ryppyjä, silmienympärys on vuorattu hyväsydämisyyttä huokivilla uurteilla ja silmistä paistaa ilo, ymmärrys ja positiivinen elämänasenne – sekä välittäminen ja vilpitön kiinnostus myös meitä nuoria, vielä pinnallisesti kauniita kohtaan.
Vaikka tämä pinnallinen kauneus onkin katoavaista ja alkaa rypistymään iän myötä, niin tuollaisen edellä kuvatun – mielestäni upeimman mahdollisen – kauneuden minä itse haluaisin saavuttaa.
Ja sen saavuttamiseen voin vaikuttaa ja kulkea sitä kohti koko elämäni. Eikö siinä ole ihan hyvä missio omalle elämälle?
