Arastaako kameran edessä oleminen? Silloin kenties on kivempi tehdä, kuten valokuvattavana olemista inhoava isäni – ja ryhtyä itse kuvaajaksi (hänen tapauksessaan videokuvaajaksi).

Toisaalta vaikka ”piileskelisikin” siellä kameran takana, silloinkin usein saattaa olla hyötyä myös siitä tiedosta, että millaista on olla kameran edessäkin. Etenkin jos valokuvauspuolella ryhtyy henkilökuvaajaksi, niin on todella paljon etua, jos on kokemusta kameran molemmin puolin.

Ai miksikö? Noh, silloin osaa samaistua kuvattavan asemaan ja osaa kenties ohjaat häntä paremmin. Toki jos kuvaa ammattimalleja, tällaisesta omakohtaisesta kokemuksesta ei ole niin paljoa hyötyä, mutta jos kuvaa ”taviksia” siitä todellakin on!

Kirjoitin aihetta liipaisten juuri pari päivää sitten blogijutun Mitä jos mies/sulhanen ei tykkää olla kameran edessä?

Tuossa blogissa pohdiskelen kuvaajan näkökulmasta tilannetta, jos kuvattava – tai hääkuvauksessa toinen kuvattavista – ei kauhean hyvin viihdy kameran edessä. Jos aihe kiinnostaa, kannattaa lukea sekin juttu. Mutta tässä on nyt koottuna jokunen vinkki henkilökuvaustilanteeseen kameran molemmille puolille:

Vinkkejä kameran eteen

• Ajattele sellaisia ajatuksia kuin millaisen fiiliksen haluaisit sinusta välittyvän kuvissa. Jos tavoitteena on aito ja iloisuutta ja/tai onnellisuutta huokuva hymy, ajattele jotain hauskaa asiaa/muistoa tai ihmisiä, joita rakastat ja yhteisiä hetkiä heidän kanssaan jne.
• Älä esitä, vaan tee! Älä vaan yritä hymyillä, vaan naura, jos haluat hymykuvia. Jos haluat dramatiikkaa, ajattele traagisia asioita. Siten kameran edessä oleminen on vähän niinkuin näyttelemistä – tai no itse ajattelen sen ennemmin eläytymisenä ja heittäytymisenä kuin näyttelemisenä, koska itse en ainakaan osaa näytellä :)
• Pysy LIIKKEESSÄ. Tämä on erittäin tärkeää. Jos vaan jämähtää nököttämään yhteen ja samaan asentoon, homma menee mönkään. Eli siis liiku ja vaihtele asentoa! Itsekin välillä sorrun olemaan liian paikoillani, mutta totuus on, että parhaat otokset napsahtavat usein ”tilannekuvista”. Olenkin maininnut, että tilannekuvaus on lempparikuvaamistani, ja pyrin myös potrettikuvauksissa toimimaan ”tilannekuvausmaisesti” eli nimenomaan liikun tai teen jotain kuvissa pelkän ”poseeraamisen” sijaan. En myöskään tuijota koko aikaa kameraan, vaan katson eri suuntiin ja ”touhuilen omiani”. Esimerkiksi nämä tämän postauksen kuvat on otettu juurikin tuollaisina rentoina tilanne-/hassuttelukuvina varsinaisen kuvaushetkemme päätteeksi ja niistä tuli yksiä lemppariomakuviani!
• Mitä hölmömmäksi tunnet itsesi, sitä parempi :) Toisin sanoen alkuun saattaa tuntua pöhköltä hihitellä itsekseen kameran edessä tms., mutta älä anna sen häiritä.
• Hankkiudu eroon ”en mä kehtaa” -asenteesta. Mitä väliä, vaikka joku näkee! Itse kameran edessä olemisen yksi parhaista anneista on vuosien saatossa ollut se, että olen nimenomaan päässyt eroon tuosta ajattelutavasta. Nykyään kehtaan tehdä liki mitä vain ja itse asiassa olen huomannut, että kun ottaa vaikkapa keskellä kaupunkia ihmisvilinässä jotain erikoisempia kuvia, niin oma touhu usein saa hymyn ympäröivien ihmisten huulille. Toisin sanoen älä anna häveliäisyyden estää sinua saamasta niitä haaveilemiasi kuvia.

Kävimme Markun kanssa oman vihkimisemme jälkeen 16.6.2012 tanssahtelemassa Hesan Aleksanterinkadulla :) Kuva: V-P Kangas

Vinkkejä kameran taa:

• Kannusta kuvattavaa ajattelemaan sellaisia asioita, jotka herättävät kuvattavassa niitä tunteita ja fiiliksiä, joita hänestä halutaan kuvassa välittyvän.
• Ohjaa kuvattavaa vaihtelemaan asentoa ja liikkumaan. Pidä siis kuvattava LIIKKEESSÄ! Liikkeen pysäyttäminen toki vaatii sen, että otat kuvia tarpeeksi nopealla suljinajalla, jotta niistä tulee tarkkoja. Mutta voit ohjata kuvattavan liikkumaan vähän kuin hidastetusti. Oleellista on, että kuvattava ei jää nököttämään vaivautuneena yhteen asentoon, vaan että hänen eleensä ja ilmeensä pysyvät luonnollisina. Liikkuminen auttaa tähän.
• Pyydä, ettei kuvattava tuijota koko aikaa kameraan, vaan katselee eri suuntiin, kuten etuviistoon molempiin suuntiin, sivulle, jonnekin ”kaukaisuuteen” kuvaajan yli, ala- ja yläviistoon eri suuntiin jne. Pyydä, että kuvattava aina välillä vilkaisee myös kameraan päin hetkeksi tai että kuvattava jopa on lähes selin kameraan ja sitten vilkaisee ikään kuin taakseen kohti kameraa. Kokeilkaa eri juttuja!
• Pitäkää välillä ”taukoja”: Sano kuvattavalle, että nyt on hetken tauko ja kehota häntä rentoutumaan, mutta pidä kuitenkin kamera iskuvalmiina, sillä juuri tällaisena hetkenä saatatkin saada ”salaa” napattua ne parhaat = luonnollisimmat (tilanne)kuvat.
• Pyydä kuvattavaa tekemään jotain ihan konkreettista, kuten asettelemaan hiuksiaan, hivelemään jotain (esim. oksaa, kaidetta), heilauttamaan helmojaan, parantelemaan kravattiaan tms.
• Heittäydy itsekin ja nauti! Jos kuvaaja on rento ja hänellä on hauskaa, se tarttuu helposti kuvattavaankin. Älä tee itse kuvaamisesta liian isoa numeroa, vaan tee tilanteesta enemmänkin seurustelutilanne: juttele kuvattavan kanssa niitä näitä ja napsi kuvia ikään kuin siinä sivussa.
• Toimi tilanteen mukaan. Henkilökuvaus vaatii myös jonkunlaista intuitiota ja kykyä lukea ihmistä eli kuvauksen kohdetta. Ei riitä, että valmiista kuvista tulee upeita, vaan kuvauskokemuksenkin on oltava kuvattavalle mukava, jos puhutaan ”tavisten” kuvaamisesta. Ainakin itselläni se on aina lähtökohta :)

Minä testikäytössäni olleen Sony A6300:n takana. Viimeisiä muuten viedään tämän kameran kanssa…

Tässä oli nyt jotain vinkkejä, mitä itse olen kokenut hyödyllisiksi. Niitä tosin oli vähän vaikea keksiä, sillä itse en tietoisesti kauheasti noita mieti, kun kuvaan tai olen kuvattavana. Voi olla, että jotain tosi tärkeää jäi mainitsematta, mutta täydentäkää te muut, jos tulee jotain hyviä vinkkejä mieleen!

Ja huomiona: jokaisella kuvaajalla ja kuvattavalla – ammattimalleista puhumattakaan – on varmasti vähän omat tapansa ja kikkansa näihin kuvaamiseen ja ”malleiluun”. Nämä ovat nyt vaan minun ajatuksiani. Mielelläni kuulen myös muiden mietteitä ja kokemuksia aiheesta.

Itse ainakin opin edelleen joka kuvaustilanteessa jotain uutta, ja niin mielestäni kuuluukin olla. Jos lakkaa oppimasta, alkaa alamäki. Pätee niin valokuvaukseen kuin elämään muutenkin.

Tässä vielä muutama henkilökuvausräpsy elokuulta tai no tässä tapauksessa hääkuvausräpsy.

Lisää kuviani löytyy kuvaussivuiltani osoitteesta www.voimafoto.fi Sieltä löytyy myös tietoa, millaisia kuvaushommia teen yms.

Hei ja loppuun vielä, että Rajala Ambassador -kilpailussa siirrytään kohta jo aika loppusuoralle. Saamme ensi viikolla uuden testikaluston, tällä kertaa vuorossa pitäisi olla Canon. Joudumme siis luopumaan nyt käytössä vielä olevista Sonyn laitteista. Siispä pian on luvassa viimeksi mainitusta arvostelut, jotka voit käydä lukemassa sitten Ambassador-sivustolta.

Ihanaa uutta viikkoa! Ja säätkin näyttää vielä hellivän, joten nautitaan :)

Tämä kuva on otettu Sonyn A6300-rungolla ja linssillä ZEISS Vario Tessar T* FE 24-70mm f/4 OSS. Ei hullumpi kombinaatio…

Ps. Lue myös:

Hulluna hääkuvaukseen & muutama vinkki hääparille

Saako ihmisiä kuvata, ja SINÄ olet kuvieni sielu

Mitä jos mies/sulhanen ei tykkää olla kameran edessä?

Pps. Tiesitkö, että järjestämme Markun kanssa liikuntakursseja, kuten rengasvoima- ja kehonpainoharjoittelukursseja – kurkkaa lisätietoa ja ilmoittaudu mukaan täällä. Tarjoamme myös kursseja ryhmille ja yrityksille (tiedustelut: milla(at)voimavahtila.fi)

Voimaputiikistamme voit ostaa mm. puisia suomalaisia voimistelurenkaita sekä Dream Ringsejä. Treenivinkkisivultamme taas voit poimia vinkkejä ja inspiraatiota liikkumiseen!

Niin ja seuraahan meitä facessa – Voima-Vahtila, Voimafoto, rengasmies ja Instagramissa :)