Menin nukkumaan eilen illalla klo 7. Tai no siis toisin sanoen menin nukkumaan tänään aamuseitsemältä.
Miksi? No miksi ei.
Olen aina ollut aikamoinen yöeläin. Se on sinällään huvittavaa, sillä toisaalta en ole tosiaankaan mikään bilettäjä.
Minusta vaan on ihanaa olla kotona ja touhuta asioita tai työskennellä koneen ääressä kuva- tai kirjoitushommissa yömyöhään. Se ajatus, että kaikki muut nukkuvat ja vain minä olen hereillä.
Ehkä olin entisessä elämässäni kummituseläin…
Lisäksi olen usein luovimmillani ja tehokkaimmillani keskellä yötä. Ja etenkin silloin – kuten nyt – kun Markku on kisamatkalla, valvomiseni ei edes häiritse yhteiseloamme, joten voi rauhassa elää juuri sellaista rytmiä kuin mitä oma sisäinen kelloni haluaa. Se on myös yksi freelancer- ja keikkatyön etu, että voi nimittäin vapaasti elää omanlaistaan rytmiä silloin, jos ei ole muita kuin itsenäisiä etätöitä kalenterissa.
Tänään tarkoitukseni oli nukkua 15 asti iltapäivällä, mutta heräsinkin jo puolen päivän aikaan, kun yläkertalaiset keksivät juuri tänään porata jotakin. Noh, lueskelin siinä sitten hetken ja jatkoin sitten vielä torkkumistani pari tuntia. Kun nousin ylös, olo oli yllättävän virkeä, vaikken ollutkaan nukkunut kuin sen seitsemän tuntia. Univelkaa kyllä olisi sen verran, että enemmänkään unta ei tällä hetkellä olisi pahitteeksi.
Tulevaa viikonloppua ajatellen oudoksi kääntynyt unirytmini ei ole yhtään huonompi. Olen nimittäin lähdössä Rajala Ambassador -kisan tiimoilta Suomussalmelle KUVAAMAAN KARHUJA! Siis villejä nallekarhuja, miten siistiä!
Suomen suurpedoista en ole nähnyt livenä luonnossa yhtäkään, tarhaoloissa toki ne kaikki. Ja karhun jälkiä, kuten karhun raateleman puun, olen kyllä biologien seurassa bongannut.
Mutta nyt siis pääsen näkemään karhuja ja todella luotan siihen, että niitä näemmekin, sillä se paikka, johon menemme, on kuulemma erittäin varma nakki. Vietämme pe-su kaksi yötä piilokojuissa bongailemassa niitä mesikämmeniä, ja samalla käydään Ambassador-kisan kolmas osakilpailu.
Lisää tulevasta karhusafaristamme voit lukea täältä.
Täällä taas kävin kurkkimassa kuvia siitä paikasta, mihin huomenna aamulla suuntaamme. Jos taas suurpedot kiinnostavat, niin suurpedot.fi on hyvä aloituslähde.
Saamme myös huomenna käyttöömme uuden kuvauskaluston tämänhetkisen Olympuksen OM-D E-M5 Mark II -järkkärin tilalle. Juuri viime yönä kirjoitin tästä Olympuksesta arvostelun, joka julkaistaneen pian. Olen kyllä innoissani, kun kamera nyt taas vaihteeksi vaihtuu. Seuraavaksi testivuorossa on joko Canon, Nikon tai Sony…
Karhusafarille otan kyllä mukaan myös oman Canonin kalustoni, sillä en uskalla ottaa sitä riskiä, että saamme jonkun ”huonon” kameran testiin ja että sen takia jäisi ne parhaimmat nallekuvat ottamatta :D
Tässä vaiheessa voinen myös paljastaa, että edellisessä osakilpailussa oma kisakuvani oli kuva numero neljä eli tämä:
Saimme käsitellä tuota kuvaa ainoastaan mobiilisovelluksella. Tässä on vielä näytiksi, että miltä kuva näytti ennen kännykällä tehtyä pikakäsittelyä:
Muiden ambassadorien edellisen vaiheen kisakuviin voit tutustua täällä ja ehkä kävitkin silloin viime kuun puolella äänestämässä niistä yhtä.
Voittajaa ei ole vielä julkistettu. Ensimmäisen osakilpailunhan voitin minä, mutta nyt tokassa epäilen, ettei käy yhtä hyvin. Tai no en tiedä – on hyvin vaikea yrittää itse arvioida, että mitä kuvaa itse olisin äänestänyt, jos olisin katsonut kuvia kisan ulkopuolisena. Mitä sinä äänestit ja miksi?
Kilpailun aiheenahan oli siis ”Twisted City”, ja itse yritin kovasti keksiä jonkin nerokkaan jujun kilpailukuvaani. En sitten keksinyt tai jaksanut kuitenkaan toteuttaa mitään tämän räväkämpää. Minulla oli myös toinen kuvavaihtoehto, mutta päädyin sitten kuitenkin tuohon yllä olevaan. Jäi epäilyttämään, että bongasikohan kukaan edes kuvan ”jujua” tai osuiko kuva ylipäätänsä kenenkään silmiin niistä kuudesta kisakuvasta tai jäikö se yhtään mietityttämään, kuten olisin toivonut.
Noh, tuon toisen osakilpailun voittaja siis selvinne ihan lähiaikoina. Ja huomenna siis kohti uusia koitoksia!
Nyt onkin aika viedä Simba & Pumba vanhemmilleni hoitoon ja pakata kamppeet viikonlopun reissua varten sekä hoitaa pois alta viimeiset työjutut, etten joudu niitä sitten viikonloppuna tekemään.
Aamulla meillä lähtee tilausbussi Helsingin keskustasta klo 4 aamulla kohti Suomussalmea. Eli kuten arvata saattaa, en aio nukkua ennen sitä. Nukun sitten bussissa :)
Yritän viikonlopun aikana päivitellä nallefotoja vähintäänkin Instagramiin ja facebook-sivullemme. Ensi viikolla niitä on sitten luvassa myös tänne nettisivuillemme.
Markku sen sijaan kisaa huomenna perjantaina Bulgariassa maailmancupissa, ja hänen kuulumisiaan voi niin ikään seurata noiden some-kanaviemme + lisäksi rengasmies-facebooksivumme kautta.
Ai niin, meillä oli Ambassador-kisassa myös tällä viikolla vielä sellainen pieni tehtävä kuin 15 sekunnin timelapse-videon kuvaus. Timelapse on siis sellainen still-kuvista muodostettu kuvasarja, jossa esitetään ikään kuin nopeutettuna jokin tapahtuma tai jonkin paikan ”eläminen”. Itselläni ei nyt riittänyt resursseja toteuttaa tähän hätään mitään kauhean erikoista, mutta kuvailin sitten eilen illalla rengaskaiverrustouhujani ja vähän leikin voimistelurenkaillamme noin ylipäätänsä kokeilumielessä.
Tässä tulos:
En ole ennen tehnyt timelapse-videoita, joten sitä oli hauska kokeilla ja se toiminto tuossa Olympuksen kamerassa on kyllä aika mahtava! Täytyypä tehdä tällaisia vastaavanlaisia uudestaankin.
Mutta nyt pois koneen äärestä!