Viime yönä oli kulunut tasan vuosi siitä, kun meidän talo paloi. Kuvattiin tää alla oleva video eilen ja muisteltiin meidän palanutta taloa, tulipaloa ja kerrottiin tän hetkisiä fiiliksiä.
Kerrotaan videolla myös lyhyesti, miten kävi talonsiirtoviikolla. Tässä alla myös yhteenveto näistä aiheista:
Viime yönä klo 4 oli kulunut tasan vuosi siitä, kun heräsimme siihen epäuskoiseen kauhun hetkeen, että talomme oli tulessa kattoa myöten.Se yö on yksi tähänastisen elämämme tärkeimmistä. Se muuttii meidän elämää isosti. Jotain tuhoutui, mutta enemmän asioita vahvistuikin sinä päivänsä, ja alkunsa sai sellaisia asioita, joita ilman tulipaloa ei koskaan olisi tapahtunut.
Me ei enää toivota, että talomme ei olisi palanut. Tullaan aina muistelemaan lämmöllä ja haikeudella palanutta taloamme ja sitä onnea, joka siellä koettiin. Sitä aikaa ja meidän palanutta taloa ei korvaa koskaan mikään.
Mutta tullaan aina olemaan myös kiitollisia tästä kaikesta, mitä se kauheus meille toi ja tästä seikkailusta, jota nyt eletään. Sekä siitä, ettei meille käynyt tulipaloyönä sen pahemmin. Menetettiin lopulta vain materiaa, eikä kukaan kuollut – ja meidän elämänasenne, unelmat ja into vain roihahti lopulta entistä isompiin liekkeihin. Se ei tapahtunut heti tai helposti, mutta pikkuhiljaa ja se vaati tapahtuneen kohtaamisen ja perinpohjaisen käsittelyn. Se on vaatinut itkua, itsetutkiskelua ja pienoisen hermoromahduksenkin. Mutta tässä yhä ollaan ja entistäkin vahvempina!
Toisaalta tullaan myös aina ymmärtämään se, miten paljon pahemminkin voisi käydä, ja ettei ole tosiaankaan itsestäänselvyys, että talon palamisesta seuraa yhtään mitään hyvää. Tulipalo voi rikkoa ihmisten elämän, aiheuttaa elinikäisiä traumoja ja hajottaa ihmiset ja perheet ihan kokonaan. Vaikkei tulipalossa kuolisi kirjaimellisesti, se voi tuhota silti monen ihmisen elämän.
Me toivotaan, että vaikka meille kävi lopulta hyvin ja me selvitään, että ihmiset ymmärtäisi, ettei niin aina käy, eikä se ole välttämättä itsestä kiinni. Kenen tahansa talo voi palaa milloin vain ihan vaan huonon tuurin takia, eikä sellaisesta selviäminen ole kiinni siitä, miten vahva ihminen on. Maailma ei ole monessakaan asiassa tasa-arvoinen, ja paska tuuri voi sattua kenen tahansa kohdalle. Aina kyse ei ole omasta tahdosta, asenteesta tai siitä, että itse voisi vaikuttaa asioihin.
Entä miten meidän talonsiirto- ja pystytysviikko sujuikaan?
Tavallaan tapahtui taas sellanen, mitä pelättiin: Talo siirrettiin, mutta nyt se lojuu pitkin tonttiamme kasoissa ja meidän on pakko pystyttää se kahdestaan, koska meillä meni siirtoon niin paljon rahaa, ettei oo varaa ottaa enää autoa + kuskia pystyttämään sitä.
MUTTA: Me ollaankin huojentuneita ja onnellisia, kun talo on kotona ja yllätykseksemme myös innoissamme siitä, että nyt me pienen pakon edessä joudumme – tai itse asiassa saammekin – ihan itse kasata talomme. Vaikka ei vieläkään olla ehditty levätä tän syksyn suuren rutistuksemme jälkeen, niin tuntuu, että meissä on uutta virtaa, jota ei oltais kuviteltu meistä enää löytyvän.
Jos viikko sitten oltaisiin tiedetty, että talon hirsirunko ei tule olemaan tän puristuksen jälkeen tänään pystyssä, oltaisiin romahdettu eikä oltais jaksettu tsempata loppuun asti. Mutta ihmismieli on kummallinen, ja nyt jälkeenpäin ollaankin ihan fine asian kanssa ja löydetään tästäkin ne hyvät puolet.Instagramissa on voinut stooreissa tällä viikolla seurata meidän kreisiäkin kreisimpää talonsiirtoviikkoa, ja viiveellä siitä on luvassa vlogeja ja kertomuksia myös meidän nettisivuille, YouTube-kanavalle ja Facebookiin. Ollaan taltioitu taas ihan kaikki!
Ja oli kyllä aikamoista jännitysnäytelmää ja tunteiden vuoristorataa taas kerran. Fiilikset muuttui päivän mittaan onnesta ja suuresta tarmosta epätoivoon. Suunnitelmia piti muuttaa lennosta ja tehdä isoja päätöksiä nopeasti. Me nukuttiin yksi yö istualtaan raksapakumme etupenkillä ja tavallaan suunnitelmat meni pieleen.
Mutta meillä oli ympärillä loistava tiimi ja apuvoimia ja kaikki teki parhaansa, eikä se, ettei kaikki mennyt suunnitelmien mukaan, ollut meistä tai kenestäkään kiinni, vaan olosuhteiden summa, joten loppujen lopuksi kaikki meni niin hyvin kuin vain oisi voinut näissä puitteissa mennä! Talo muutti, mutta ei voitukaan pystyttää sitä tukkirekkojen kanssa, koska kalusto ei lopulta ollut ideaali talon kokoon nähden, eikä tonttimme olosuhteet otolliset.
Ainoa, mikä meitä harmittaa on se, että olisi ollut tosi hauskaa pystyttää talo sillä tiimillä, joka meillä oli käytössä. Meillä oli superhauskaa! Kiitos siis kaikille, jotka oli mukana menossa tällä viikolla ja teki parhaansa :)
Tänään sunnuntaina meillä oli pienet juhlat/avoimet ovet – kiitos kaikille, jotka kävi moikkaamassa meitä! Me tullaan tänä vuosipäivänä aina muistelemaan palanutta taloamme ja juhlimaan unelmia ja rohkeutta toteuttaa niitä.
Kiitos, kun seuraat meidän matkaa. Toivotaan, että voidaan innostaa ja inspiroida muitakin elämään täysillä!
t. Milla & Markku
& Sisu & Hukka & Pumba & Hilla
