Voi apua miten kauan viimeisimmästä blogin päivityksestä on! Luonnoksia on kertynyt kyllä jonkun verran, mutten ole saanut yhtäkään viimeisteltyä loppuun asti, mikä osaltaan kertoo siitä, mitä meille kuuluu tällä hetkellä.

Kuuluu nimittäin taas paljon. Oikeastaan kuuluu liikaakin.

Me eletään elämämme tähän asti ihmeellisintä ja kreiseintä aikaa. Meneillään on paljon mielettömiä asioita. Samaan aikaan ei olla koskaan eläissämme oltu näin väsyneitä. Rehellisesti sanottuna ollaan tosi loppu – jopa niin pahasti, että meinataan hetkittäin jo hukata itsemme. On menty liian pitkälle, eikä enää koskaan haluta tän jälkeen vetää itseämme näin piippuun. Silti halutaan vielä pari viikkoa mennä äärirajoilla, koska halutaan saada talomme siirrettyä nyt. Ennen sitä ei saada rauhaa.

Mutta kiteytettynä: Ensi viikolla on kulunut vuosi tulipalosta. Sen jälkeen me ollaan selvitelty talon palamisesta aiheutunut sotku, taisteltu vakuutusyhtiön kanssa, perehdytty hirsitalojen siirtoon, etsitty ympäri Suomen meille ”uutta” vanhaa taloa, siirretty Tuurista Loviisaan aitta ja pystytetty se kokonaan lihasvoimin kaksistaan, purettu ja valmisteltu liki 400-neliöinen talo siirtokuntoon Keuruulla, rakennettu siirrettävälle talolle perustukset valmiiksi tontillamme Loviisassa, toimittu itse oman projektimme ja elämämme kuvaustiiminä ja tuotantoyhtiönä, tehty myös ns. oikeita töitä kaiken rinnalla ja asuttu jo yli puoli vuotta tontillamme hippipakussamme luonnon keskellä vain huussi, tynnurisauna ja palju ns. mukavuuksinamme. Lomailtukin vähän – noh, liian vähän. Muutama pieni loma ei korvaa sitä, ettei olla suurimmaksi osaksi koko vuotena pidetty viikoittaista vapaapäivää, vaikka niin luvattiin.

Tätä kaikkea tehdessämme ollaan myös rikottu vähän omia arvojamme ja sitä, että me ei ihannoida kiirettä, stressiä ja tietynlaista suorittamista. Ne ei ole meistä mikään menestyksen mittari, vaan onnellisuutta ja iloa nakertavia asioita. Kuitenkin nyt myös ymmärretään aiempaa paremmin, miten helposti sitä niihin kuitenkin sortuu kun tekee jotain täydellä sydämellä ja intohimosta eikä vain malta hidastaa tahtia, vaikka tietää, että pitäisi.

Talomme piti siirtyä 25.10. Siis tänään. Tai tänään se olisi pitänyt lastata kahden tukkirekan kyytiin, huomenna kiikuttaa Loviisaan ja aloittaa sitten heti pystytys. Perjantaina sen olisi pitänyt sitten olla kotona pystyssä.

Niin ei kuitenkaan tapahtunut. Uusimmalla vlogilla kerrotaan, miksei.

Uusi h-hetki on viikon päästä. Silloin aiotaan pitää kynsin ja hampain kiinni siitä, että talo muuttaa.

Vaikka vähän ahdistaa, etten ole ehtinyt kirjoittaa ajatuksia ylös niin paljon kuin aikaisemmin, niin olen turvautunut sen sijaan videoiden kuvaamiseen. Ollaan dokumentoitu koko vuosi kaikkea tekemistämme ja kaikkia fiiliksiämme tässä matkan varrella, mutta vain ihan murto-osan oon ehtinyt editoimaan ja nekin kaikki on olleet niitä helpoimmin editoitavia aika yksinkertaisi videoita. Ne on kuitenkin meille itsellemme tärkeitä videoita ja niihin on tyytyminen niin meidän kuin muidenkin, kunnes tulee aika, jona ehdin editoida kaikkia niitä siistejä videoita, joihin meillä on ainesosat ja rahkeet tehdä. Vitsit miten odotan, että ehtisin jo!

Valitettavasti ne videot ei kuitenkaan ole ykkössijalla just nyt aikana, jona vuorokauden tunnit ei muutenkaan riitä kaikkeen, ei olla pidetty vapaapäivää yli neljään viikkoon ja nukutaan nytkin jo öisin niin vähän, että ihan nolottaa kertoa siitä. Tehdään kuitenkin parhaamme ja sen täytyy riittää meille itselle.

Ajattelin kuitenkin tulla vinkkaamaan, että vaikka täällä on hiljaista, meidän Tubekanavalla tapahtuu. Oisi ihanaa ja meille iso apu ja tuki, jos käyt kurkkimassa meidän vlogeja. Meidän kanava löytyy täältä.

Myös Instagramissa @voimavahtila ollaan aktiivisia ja kerrotaan stooreissa, miten projekti milloinkin etenee.

Upotan tähän vielä suoraan muutaman uusimman vlogin: