Fit ilman fitnessiä

”terveellinen aamupala” – eli suklaata

”raakaruoka” – eikö kypsennetty olis parempaa?

”aerobinen treeni” – kai sitä happea tarvitsee joka treenissä?

”elämäntapamuutos” – usein tuhoon tuomittu ”kaikki-mulle-heti-nyt-yritys”

”proteiinipizza” – are you kidding?

”konstilla X timmiksi” – höpönlöpöä ja huijausta!

”dieetti” – normaalipainoiselleko? miksi?

”ruokavalio” – se, mitä syön, jotta pysyn elossa

”aito” – ai että uskaltaa muiden mielipiteistä välittämättä ottaa ne irtoripset, hiustenpidenykset ja silikonit?

”voimaruoka” – suklaata taas!

”ruokarytmi” – silloin syödään, kun on oikeasti nälkä

”rasvaprosentti” – se ei mittaa terveyttä, onnea, arvoa tai taitoja

”eroon turvotuksesta” – ei, joku mystinen uusi ruokavalio ei ole ratkaisu, vaan joskus masu nyt vaan on pipi ja turvonnut, piste

”positiivinen ajattelu” – pitää sitä välillä olla pahallakin tuulella, jotta tasapaino säilyy!

”säästöliekki” – hyvä tekosyy sille, miksei laihdu

”fitnessranskalainen” – can´t stop laughing

”eroon sokerista/maidosta/hiilihydraateista” – miksei vaan kaikkea kohtuudella?

”proteiinivalmiste” – kookosprotskupirtelö on joo ihan sika hyvää!

”suklaasta saa näppylöitä ja huonon ihon” – mä saan näppylöitä tällaisista väitteistä

”olet mitä syöt” – do I look like I´m made of chocolate and champagne?

Tällaisia aiheita/sanapareja bongailin/muistelin tähän hätään blogeista – ja niiden perään olen kuvaillut, mitä ajatuksia ne minussa ensimmäisenä herättävät.

Pistän itseni aina välillä selailemaan kaiken maailman fitness-, liikunta-, hyvinvointi- ja terveysblogeja. Niihin tutustuminen on toki mielenkiintoista, sillä kyseiset aihealueet kiinnostavat minua & Markkua ja ovat itse asiassa merkittävä osa meidän elämäämme aktiiviliikkujana & huippu-urheilijana.

Siitä huolimatta on todella harvoja blogeja, joita jaksan oikeasti lukea. Valtaosa kaikista blogisisällöistä on sitä yhtä ja samaa pinnalla olevien trendien ja muodikkaiden käsitysten ja mielipiteiden toistelua. Ja niinhän se toki aina on, että tietyt asiat ovat pinnalla, ja kaikki haluavat silloin kirjoittaa juuri niistä. Mutta että mielipiteidenkin kanssa pitää olla ”muodikas” – se on jotain, mitä itse en pysty hyväksymään tai käsittämään, ja se joissain blogeissa ärsyttää kaikista eniten.

Blogien ”lukeminen” on siis minun kohdallani usein sellaista hajamielistä selailua ja senhetkisten päällimmäisten aiheiden tsekkailua. Hyvänmielisiä ja omaperäisiä tekstejä sekä laadukkaita kuvia on toki kiva tarkastella syvemminkin, jos sellaisiin törmäilee. Usein se, mitä selailusta jää käteen, on kuitenkin omien tunteiden ja ajatusten herääminen. Välillä alkaa kiukuttamaan, välillä taas saa monista jutuista hyvät naurut tai vähintäänkin hihitykset.

Pointtini on: terveys ja hyvinvointi ovat asioita, joihin pitää suhtautua tosissaan, muttei mielestäni missään nimessä liian vakavasti – eikä ainakaan missään nimessä liian ulkonäkölähtöisesti!

Totuus toki on, että me ihmiset olemme sosiaalisia, seksuaalisia ja siten aika ulkonäkökeskeisiä olentoja. Eikä siinä olekaan mitään pahaa, ja onhan se huippua  näyttää hyvältä tai ainakin kokea itsensä viehättäväksi ja olla sinut ulkoisen olemuksensa kanssa.

Meidän mielestä treenaamisen ydin ja motivaatio on parempi kuitenkin rakentaa jonkin muun kuin ulkonäön varaan – kuten kaikki muukin elämässä. Ethän valitse ystäviäsi, puolisoasi, asuntoasi, autoasi tai lemmikkiäsikään pelkän ulkonäön perusteella (ainakaan toivottavasti).

Välillä on toki vaikeaa yrittää tehdä valintoja muista kuin ulkoisista syistä johtuen. Ja halusimme tai emme, niin ulkoiset tekijät vaikuttavat joka tapauksessa valintoihimme, mielipiteisiimme ja suhtautumiseemme. Esimerkkinä: niinkin yksinkertainen asia kuin miehen ja naisen välinen PITUUS vaikuttaa parinvalinnassa, vaikka moni väittäisikin muuta ja tiedostaen ajatellessaan sanoisikin, ettei se vaikuta. Olen pohtinut tätä aihetta aikaisemmin artikkelissa Nainen saa syrjiä lyhyitä miehiä.

Ulkonäkökeskeisyyden välttelemistä ei toki helpota se, että esimerkiksi media on pullollaan pinnallisuutta ja ulkokuoren korostamista. Totuus on, että esimerkiksi netissä nyt vaan on niin helppo luoda harhaanjohtavia mielikuvia asioista. Sitä ei äkkiseltään aina pysty arvioimaan, mikä milloinkin on aitoa ja syvällistä, mikä taas jollain lailla manipuloitua, usein kaupallistakin tai vähintäänkin jollain tavalla valikoitua. Sillä tottakai esimerkiksi blogeissa kerrotut asiat ovat aina valikoituja: joku haluaa kertoa tai näyttää meille jotain tiettyjä itse valitsemiaan asioita. Ja useamminhan sitä halutaan esitellä niitä hyviä, kauniita ja hyväksyttyjä asioita itsestä ja omasta elämästä ja pitää piilossa ne vähemmän kauniit tai jopa ikävät asiat.

Tässä pääsemme siihen nykypäivän kuumaan perunaan, fitnessiin, joka on varsinainen soppa, missä sekoittuvat yhteen muun muassa ulkonäkö, terveys, hyvinvointi, urheilu ja liikunta. Ilmiötä seuratessa tuon tuostakin naurattaa ja välillä taas ihan itkettää. Usein ajattelen, etten halua olla missään tekemisissä fitnessin kanssa, mutta toisaalta taas sekin on aiheena niin mielenkiintoinen, että olisi olla sääli seuraamatta sitä. Pohdiskelinkin aihetta aikaisemmin artikkelissa Nykyfitnessin kieroutuneisuus.

Mielestäni minulla & Markulla on sitä paitsi aika hyvät lähtökohdat tarttua moniin fitnessinkin sisään mahtuviin aiheisiin ja näyttää kieltä itse fitnessille trendinä: me olemme – etenkin Markku – aika helkkarin timmissä & terveessä ja atleettisessa kunnossa, mutta todellisuudessa meitä eivät fitnessiin liittyvät nykyhömpötykset juurikaan kiinnosta.

Sitä voi olla ihan hyvin ”fit”, vaikkei itse fitness kiinnostaisikaan.

Me emme nimittäin noudata mitään tiettyjä ruokavalioita, meille ”voimaruoka” on yhtä kuin suklaata, me emme syö ”kaloreita”, ”ravintoarvoja” tai jotain mystisiä ”makroja”, vaan ruokaa, me emme mittaile kaikkea mahdollista, vaan syömme sen verran kuin kulutamme ja pyrimme kuuntelemaan kehojamme ja luultavasti treenaammekin monen mielestä ihan väärin ja liian vähän. Emme myöskään osaa esitellä itseämme nykynormien vaatimalla tavalla, kuten ottaa itsestämme oikeaoppisia ”fitnesskuvia”, muikistaa huuliamme ankkamaisiksi tai esitellä peppujamme – mutta ei huolta, lupaamme kyllä jossain vaiheessa vähän harjoitella niitä ja esitellä sitten tulokset teille ;)

Meille tärkeintä on nauttia treenaamisesta, tavoitella omia päämääriämme (Markulla maailman kärki rengasvoimistelussa, minulla uusien temppujen oppiminen), kasvattaa voimaa, nauttia elämästä, voida hyvin & olla onnellisia. Urheilu ja liikunta toki ovat merkittävä osa meidän hyvinvointiamme, arkeamme, jopa töitämme, ja hauska bonus on, että niiden ansioista sitä vähän niinkuin kaupan päällisiksi pysyy myös hyvässä kunnossa.

Ulkoinen olemus ja ulkonäkö eivät nimittäin ole mitään irrallisia ominaisuuksia, joita edes voi kehittää yksinään, vaan todellinen ja ainakin meihin vetoava ”hyvännäköisyys” ja kauneus kumpuaa nimenomaan hyvästä olosta sekä siitä, että kokee olevansa ”paras mahdollinen minä” sekä onnellinen.

Me siis näytämme pitkää kieltä kaikille ihmeellisille terveyshömpötyksille ja jatkamme omalla polullamme – treenaten ja suklaata voimaruokanamme nauttien. Sillä lällällää, mepä olemme päässeet huippukuntoon syömällä sitä suklaata ja vähät välittämättä kaloreista, makroista tai muusta sen sellaisesta!

Toki jos kaloreiden laskeminen on sinun mielestäsi hauska harrastus, tulet iloiseksi kun syöt ”proteiinipizzaa” tai voimaruoka merkitsee sinulle muuta kuin suklaata, niin jatka toki samaan malliin. Meidän pointtimme on vain osoittaa, että terveys ja hyvinvointi eivät kaikille merkitse samoja asioita, ja toisaalta hyvään lopputulokseen voi päästä monella erilaisella yhtälöllä. Lisäksi muista myös kyseenalaistaa kaikkia vallitsevia normeja sekä villityksiä ja uskalla olla eri mieltä kuin muut!

Mikä on salainen yhtälömme?

Sopiva sekoitus treenaamista, rentoutta, kohtuullisuutta kaikessa, hyvää mieltä, unelmia, rakkautta ja onnellisuutta.

Ja sitä suklaata.

Ihanaa loppuviikkoa kaikille :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

*

*