Siitä kun palasimme Kuuban reissultamme on kulunut jo liki kaksi viikkoa, mutten vieläkään ole ehtinyt käydä läpi kaikkia kuvia (kuten en rehellisyyden nimissä ole ehtinyt käydä läpi läpi muidenkaan viimeisimpien reissujemme kaikkia kuvia ja monesti pohdin, että ehdinköhän sitä koskaan :) ). Välillä kun on tehtävä vähän töitäkin, jotta on taas varaa hihhuloida maailmalla!

Olen kuitenkin pikkuhiljaa poiminut Kuuban kuvien joukosta joitain otoksia – pääasiassa kuvia, joissa hyppelehdin mekkoineni joka paikassa. Tein nimittäin pienimuotoista yhteistyötä pellavaisia naistenvaatteita valmistavan liettualaisen Son de Flor -firman kanssa, joten olen yrittänyt keritä ensisijaisesti editoida heille kuvia. Tässä alla onkin siis pläjäys pääasiassa ihania mekkoilukuvia Kuuban reissultamme!

Päällepäin meidän elämämme näyttää varmaan aika hassultakin, jos esimerkiksi katselee näitäkin kuvia ja vaikkapa meidän Instagramia. Mutta oletan, että nykyään ihmisten medialukutaito riittää siihen (sen tulisi riittää tai sitten liikutaan aika huolestuttavilla vesillä), että porukka tajuaa kaiken ulospäin näkyvän olevan vain pieni pintaraapaisu.

Todellisuudessa suuren osan ajasta kökötämme kotona, minä meikittä legginseissäni ja ylisuurissa paidoissani, Markku verkkareissaan, ja esimerkiksi reissailu on lopulta vain pieni osa arkeamme.

Kuitenkin – ja tärkeimpänä – se, mikä on aina aitoakin aidompaa on se elämänasenne ja arvot, jotka kulkevat mukanamme aina, olimme sitten kotona tietokoneen ääressä tai tanssahtelemassa ympäri maailmaa. Lisäksi me rakastamme näitä molempia ”elämiä” yhtä paljon eivätkä ne tosiaankaan poissulje toisiaan. Emme kestäisi elää jotain erillistä arkea, jossa jaksaa elää vain sillä ajatuksella, että ajan X päästä koittaa loma. Ei, me mieluummin elämme meidän näköistä ja omien arvojemme mukaista elämää KOKO AJAN, vaikka se sitten tarkoittaisi joistain asioista tinkimistä ja vaatisi rohkeutta elää omanlaista elämää ottamatta liikaa vaikutteita siitä, miten muut ympärillämme elävät ja miten ”kuuluu” elää.

Ja itse asiassa kun on tarpeeksi monta vuotta kulkenut omaa polkuaan, niin se ei enää ole edes mitenkään vaikeaa!

Mutta nyt takaisin Kuuban reissuun. Minun piti jakaa pelkkiä kuvia, mutta eksyinkin nyt höpöttämisen puolelle… Vielä loppuun pohdintana, että nämäkin kuvat ovat tosi pintaraapaisu meidän reissustamme ja niistä puuttuvat kaikki ne kokemukset ja elämykset, jotka kätkeytyvät näidenkin kuvien taa ja ulkopuolelle: kohtaamiset paikallisten ihmisten kanssa; Kuuban historiasta ja tavallisten ihmisten arjesta kertovat havainnot; kolmijalkainen koirakaverimme ja muut nelijalkaiset ystävämme; lika, hiki ja ei-niin-kuvaukselliset, mutta sitäkin mieleenpainuvammat hetket.

Välillä haaveilen, että jakaisin jotain ”merkityksellisempää” ja ”syvempää”. Että tekisin sellaista työtä, jolla olisi jotain oikeasti hyvää vaikutusta tässä maailmassa.

Mutta samaan aikaan tiedostan, että pienilläkin asioilla voi olla merkitystä ja saada hyvää aikaan. Kauniit kuvat tuovat iloa minulle ja voivat tuoda sitä muillekin. Toisaalta tiedän, että meidän elintapamme aiheuttaa paljon pahaa, vaikka sitä kuinka tahtoisi pelkkää hyvää. Sen kanssa on elettävä.

Uskon kuitenkin edelleen siihen, että on jo paljon, jos yrittää kyseenalaistaa, pohdiskella ja ymmärtää. Jos edes yrittää nähdä oman kuplansa ulkopuolelle, vaikka samaan aikaan tiedostaa, että näkee ja ymmärtää silti kaiken omien rajoittuneiden silmälasiensa läpi.