• Kuukkeli

    Viime postauksen (Keskikesän road trip) jälkeen on sattunut ja tapahtunut vaikka mitä.

    Postausta seuraavana päivänä menimme koko lauma kanoottiretkelle Oulankajoelle reitille, jonka olemme menneet useaan kertaan aiemminkin. Viime kerralla kaveripariskunta oli päätyä jokea myöten Venäjälle, mutta tällä kertaa mepä heitimme pupuinemme, koirinemme ja kameroinemme kanootilla ympäri. Se pulikointi tuli maksamaan nelinumeroisen summan (kiitos vakuutusten, niin ei onneksi meille!) ja yhden kämmenen, joka murtui ja kipsattiin, mutta se luutuikin kieroon, joten lopulta se vielä leikattiin. Noh, selvisinpä melkein 30-vuotiaaksi ennen kuin mursin ensimmäistä kertaa luun.

    En ole vetänyt yhtäkään leukaa 2,5 kuukauteen (kiitos äsken kerrotun seikkailun). Ensi keskiviikkona on juhla-aika, koska silloin on lääkärin lupa taas niitä vetää!

    Markun toinen olkapää meni heinäkuussa taas rikki. Sitä vakuutuksemme ei valitettavasti korvaa, joten toivottavasti löydetään vielä julkiselta puolelta taitava kirurgi se operoimaan, jotta Markku vielä pystyisi taas treenaamaan.

    Kanoottiepisodi ei estänyt meitä jatkamasta kesän seikkailujamme ja suuntaamaan Kuusamosta vielä Kilpisjärven kautta Lofooteille. Meillä oli ikimuistoinen road trip, johon lisämausteensa toi äärimmilleen kehkeytynyt haaveilu hippipakusta… Vuosia kestänyt hippipakuhaaveilumme eteni tosiaan kesän aikana siihen pisteeseen, etten saanut asiaa enää mielestäni ja minne ikinä menimmekin, näin meidät siellä koko ajan hippipakullamme.

    Tulos: heinäkuussa kävimme läpi viimeisen kriisimme asian suhteen ja sen jälkeen se oli menoa! Ostimme lennot Lontooseen ja selvitimme kaikki käytönnön asiat ja muutamaa viikkoa myöhemmin löysimme itsemme kruisailemasta punaisella hippipakullamme ympäri Brittejä. Tästä seikkailusta olen kirjoittamassa ison lehtijutunkin, joten siitä lisää myöhemmin.

    Ai niin, ristimme hippipakumme Kuukkeliksi.

    Löysin myös vihdoin sanonnan, joka kiteyttää täydellisesti tämänhetkisen elämämme tilan: ”And in that moment, life was perfect. Not the kind of perfect where nothing is wrong, but the kind of perfect where the wrongs don’t matter.”

    Meidän murheemme on pieniä verrattuna monien muiden murheisiin, mutta ei se toki täysin murheetonta ole, ja myös lähipiiristä löytyy murheita, jotka koskettaa meitäkin, mutta siitä huolimatta – ja osittain niiden ansiostakin – kaikki on täydellistä ja sitä osaa elää tässä ja nyt, toteuttaa omia haaveita niissä puitteissa, joissa se meille on mahdollista ja olla onnellisia <3

    Tässä on muutamia otoksia kesän seikkailuistamme. Nyt matka jatkuu siten, että viimeistelemme Kuukkelin sisustusta ja viemme sen vähän huollettavaksi, jotta saamme sen Suomen kilpiin ja sitten seikkailu jatkuukin kohti pohjoista, minne suuntaamme ruskaretkelle.

    Ja on meillä vielä yksi yllätyskin tälle syksylle, mutta se paljastukoot muutaman viikon kuluttua…

    Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

    *

    *