Miten valmistauduin lisäpainoleuanvedon SM:eihin?

Valotinkin jo edellisessä artikkelissa (Verta ja… naurua! Lisäpainoleuanvedon SM 2017) pikkasen sitä, miten valmistauduin viime lauantain 6.5. lisäpaino-SM:eihin, mutta ajattelin avata sitä nyt vähän lisää.

Moni nainen tuntui pudottaneen painoaan useamman kilonkin kisoja varten. Ja jos kropasta yhtään löytyy ylimääräistä, niin ihan fiksuahan se onkin, sillä oletushan on, että jos painoa pudottaa vaikka kaksi kiloa, niin jaksaa vetää lisäpainoa kaksi kiloa enemmän (mutta ihan noin suoraviivaisesti se ei taida todellisuudessa mennä). Lisäpainoleuanvetokilpailuissa voittaja on se, jolla on eniten lisäpainoa, eikä absoluuttisella kuormalla (oma kehonpaino + lisäpaino) ole väliä. Toki painon pudotuksessa täytyy varmasti olla tarkkana, ettei pudota niin paljon, että se syö myös voimia, ja lisäksi on siinä massassa usein voimaakin…

Ja mahtuikin näissä kisoissa mukaan myös yksi omaa painoaan nostanut nainen, ja ihan positiivista ja mielenkiintoista, että joku nainen tekee niinkin päin – Irinan ihmiskokeesta voi lukea hänen perustamastaan blogista.

Itse en tosiaankaan jaksanut lähteä mihinkään painokriiseilyprojektiin, ja kuka hullu nyt pilaisi Pariisiin lomaansa yrittämällä ainakaan tiputtaa painoa? :) Muutenkaan en ole kovin innostunut kikkailemaan painolla, koska se on rasittavaa, ja mielestäni tärkeintä on vaan tuntea olonsa hyväksi, niin silloin luultavasti on myös vahvimmillaan. Lisäksi en usko, että haluan ainakaan tulevan syksyn toistokisoissa päätyä alle 60-kiloisten sarjaan, joten vaikka vähän keventäisinkin toisto-SM:ejä varten, niin siihen ei ole varaa kuin parin kilon verran. Ja hyvä niin, koska silloin on pakko jatkaa suklaa-skumppa -linjalla, hi hi! Lisäksi ei varmaan ole leuanvedon kannalta edelleenkään haittaa, vaikka saisinkin vielä lisää lihasmassaa yläkroppaan, niin senkään suhteen painonpudotus ei ole ihan paras mahdollinen idea.

Mutta takaisin viime lauantain kisoihin. Treenien osalta valmistauduin siten, että kisoja edeltävä viikko oli totaalilepoa kaikesta lihasvoimailusta, sillä olimme tosiaan Markun kanssa kuuden päivän lomalla Pariisissa juuri ennen kisoja. Pariisin reissullamme la-to kävelimme kyllä ihan tolkuttoman paljon: ennätyspäivänä tuli 31 000 askelta, muina päivinä 20 000 – 30 000.

Reissua edeltävät viikot treenasin kuitenkin aika kovaa ja tein leukoja 2-4 kertaa viikossa ja kävin kevyillä juoksulenkeillä pari kertaa viikossa. Tein paljon ykkös-, kakkos- ja kolmosmaksimeita.

Viimeisen kovan leuanvetotreenin tein viikon ja yksi päivää ennen kisoja eli perjantaina 28.4., kun kisat siis olivat lauantaina 6.5.. Silloin hain lämmittelyn päälle ykkösmaksimini: vyö + 25kg lisäpaino nousi hyvin, vyö + 26,25kg nousi pienellä ”seinäkiipeilyllä” eli seinän potkimisella, jota joskus tuolla salilla harrastan (ja josta on ehkä eniten hyötyä henkisesti). Siihen päälle tein vielä yhden toiston + 20kg:llä ja 3 kertaa 3 toistoa + 15 kg:llä ja siihen päälle vielä kolme pudotussarjaa: 3x15kg – 3x5kg – 3x oma paino. Päälle vielä dippejä, jotta rintapuolikin saisi vastapainoksi vähän treeniä.

Tässä vähän videota tuosta viimeisestä treenistäni ennen kisoja:

Pudotussarjat olivat Markun idea, ja tehokkailta ne vaikuttivatkin. Mutta vikassa treenissä jotain loksahti paikoilleen erityisesti tekniikan osalta. Viime kisoihin lähdin aika huonolla valmistautumisella, ja etenkin tekniikkani oli ollut koko alkuvuoden aika hukassa, kuten kerroin täällä: Leuanvetokisoihin treenaamaan. Vaikka nuo kisat eivät menneet ihan nappiin, niin siellä pääsin taas jyvälle hyvästä tekniikasta, ja sain kokemuksesta uutta intoa (lue: Motivaatioboosti leuanvetoon). Sen kisan jälkeen treenasin keskimäärin 2-3 kertaa viikossa, mutta innosta huolimatta treenitulokseni pysyivät samoina. Keskityin tekemään ykkösmaksimin sijaan enemmän kakkos- ja kolmosmaksimeita.

Tiedän, että ”ongelmani” lisäpainoleuanvedossa on paljolti uskon puute. Uskoni ei riitä ykkösmaksimiennätykseni rikkomiseen, eikä minulta löydy uskon lisäksi sellaista tiettyä raivoa tai adrenaliinia, jota maksimivoimaan tarvitaan. Sitkeyttä sen sijaan löytyy, minkä ansiosta olen parempi toistoleuanvedossa ja miksi minulla on siinä lajissa kaksi SM-hopeaa :) Lisäksi olen tajuttoman hidas, enkä saa lisäpainosuoritukseeni yrityksistä huolimatta räjähtävyyttä.

Noissa vikoissa perjantaitreeneissä kuitenkin tosiaan kolahti. Tuolla yllä olevalla videolla näkyy, kun vedän ne 25 kg:n ja 26,25 kg:n vedot ja siihen päälle yhden 15 kg vedon ja sitten yhden pudotussarjan. En tiedä, huomaako kukaan muu eroa videon ekojen vetojen ja tuon pudotussarjan 3x15kg vetojen välillä, mutta siinä se tapahtui: löysin vielä paremman tekniikan! Lähtö roikunnasta paikoiltaan – pieni kropan jännitys kaarelle – veto ylös – heti 90 asteen kohdalla terävä potkaisu jaloilla. Näin vetoni ei päässyt kunnolla pysähtymään heti siihen 90 asteen kulmaan, mikä vie kauheasti voimia, vaan sinne ylös pitäisi päästä mahdollisimman nopeasti.

Tuo fyysinen oivallus (ei nimittäin riitä, että tietää, miten pitäisi tehdä, vaan kroppa täytyy saada myös toimimaan niin) loi minuun ihan uutta uskoa. Tosin sitten tuli Pariisin loma, jonka aikana en pohtinut leuanvetoa juuri ollenkaan ja keskityin lomailuun ja herkutteluun. Perjantaina ennen kisoja kävin salilla ihan vähän herättelemässä lihaksiani ja tein lämmittelyn plus kaksi ”räjähtävää” vetoa 10 kilon lisäpainolla siten, että keskityin viikko sitten oppimaani tekniikkaan. Hyvältä tuntui.

Nuub ja lisäksi päästin muuten kaventaa lisäpainoleuanveto-otettani puolet kapeammaksi aikaisemmasta. Aiemmin olin vetänyt lisäpainoilla samalla oteleveydellä kuin mitä teen toistoja, mutta vaikuttaa siltä, että tämä kapeampi on vahvempi tässä lisäpainotouhussa.

Lauantaina kisoissa minua jännitti tajuttomasti jo kello 11, vaikka kilpailumme oli alkamassa vasta klo 14 (ja alkoi lopulta vasta lähempänä klo 15). Tuo tajuton jännitys kuitenkin on yksi kisaamisen hauskimmista jutuista, joten ei haitannut. Uskoani yritti myös horjuttaa se, että vasen kämmeneni tosiaan aukesi vereslihalle jo 10 kg:n lämmittelyvedossa. Koskaan se ei ole auennut noin pahasti ja jo noin kevyillä painoilla. Hetken ehdin jo vähän epäröidä, sillä kisasuorituksen ajaksi käteen ei saa laittaa mitään teippiä tai laastariakaan, mutta teippasin käden loppujen lämmittelyvetojeni (15 kg ja 20 kg) ajaksi, eikä se sitten haitannut kisasuorituksessa. Ensimmäisellä kierroksella (23 kg) en huomannut koko haavaa, toisella (26 kg) ja kolmannella (28 kg) vähän tuntui, mutta mitäpä siitä.

Nostin kisaennätystäni siis kolmella kilolla ja treeniennätystäni melkein kahdella. Se ei olisi onnistunut ilman kisatilanteen antamaan boostia sekä huippukannustusta. Muiden naisten kannustus on joka kisassa huikeaa, kiitos siitä. Tällä kertaa myös Markku huusi suoritusteni alussa aina jotain, mikä auttoi tosi paljon. Olen tosi tyytyväinen 28 kg tulokseen – sehän on jo ihan lähellä 30 kiloa, ja jotenkin olen aina ajatellut, että olisi ihan tosi huikeaa vetää joskus 30 kg. Nyt tiedän, että sen aion vielä vetää, kenties sitten ensi vuonna!

Tässä vielä uusintana video noista kisavedoistani:

Ja yhteenvetona voisin todeta, että liki viikon loma ennen kisoja tekee kyllä oikein hyvää, kunhan tietenkin treenaa ennen lomaa tosi kovaa (2-4 kertaa viikossa, ja sellasia 1-2 tunnin leuanvetotreenejä) ja käy kisoja edeltävänä päivänä vähän herkistelemässä, ettei lihakset sitten ole kisapäivänä sentään ihan skumppana ja macaroneina :)

Nyt kuitenkin onnellisena suuntaan katseeni eteenpäin. Seuraavaksi ajattelin keskittyä vähän muscle upin treenaamiseen ja ruveta tekemään maksimivoiman lisäksi vähän pidempiä leuanvetosarjoja (6-8 toistoa). Päätavoitteeni tänä vuonna on marraskuisissa toistoleuanvedon SM:eissä, mutta varsinaista toistotreeniä alan tekemään vasta alkusyksystä.

Lauantaina annoin kuitenkin itselleni luvan kisan jälkeen kokeilla toistomaksimia pitkästä aikaa (kestovoiman tekeminen kun syö voimia maksimivoiman treenaamiselta). Vaikka alla oli kisa ja kämmen oli auki, meni 20 toistoa, vaikkakin tosin joustavalla rekkitangolla! Ei siis liene yhtään mahdotonta vetää marraskussa 30 toistoa, mikä olisi tavoitteeni :)

Toistotekniikkanikin tuntuu olevan nykyisin niin hyvin lihasmuistissa, ettei sekään ole päässyt katoamaan mihinkään (jee!). Tässä video tuosta lauantain kokeilusta – vähän väsynneltä näyttää, vaikka oikeasti oli kivaa :D

Olen kyllä edelleen ihan äimän käkenä muiden naisten suorituksista viime lauantailta. Vaikka olen ylpeä omasta ennätystuloksestani, niin siitä on vielä pitkä matka muiden supernaisten lisäpainosuorituksiin. En usko, että koskaan pääsen mihinkään yli 40 kilon suorituksiin, vaan 30 kg olkoot minulle realistinen tavoite, mutta ihailen kyllä muiden naisten voimia ja tahdonvoimaa tässä lajissa! Tuolla kisoissa nähtiin ihan hulluja vetoja!!!

Kisavideo ja -kuvia on edelleen luvassa, mutta voi olla, että vasta ensi viikolla, kun tällä viikolla pistin ykkössijalle yhden toisen projektin, ja nyt puskee jo päälle viikonlopun kolmen päivän kuvauskeikka voimistelun SM:eissä… Mutta tulossa siis edelleen on :)

Vahvaa loppuviikkoa!

Ps. Näillä tässä postauksessa nähdyillä eväillä noihin kisoihin tosiaan tuli valmistauduttua – shamppanjaa, macaroneja, leivoksia, kahvia, piirakoita, juustolla täytettyjä lettuja… nam! :D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

*

*