Joskus on otettava askel taaksepäin ennen kuin voi astua taas eteenpäin…
On palattava takaisin perusjuttujen äärelle ja lähdettävä rakentamaan taas uutta pohjaa. On mietittävä, mitkä ne omat tavoitteet ovatkaan. On mietittävä, mitä on tehtävä, jotta ne voisi vielä saavuttaa.
Oikean olkapään AC-nivelvamma on vaivannut lokakuusta lähtien. Ajatus oli, josko se nyt jo alkaisi hiljalleen rauhoittumaan.
Nyt vasen olkapää on vuorostaan kipeä.
Milloin tämä loppuu?
Omaa kroppaa vastaan ei auta taistella. Oma keho kun on se urheilijan tärkein liittolainen matkalla kohti maailman huippua.
Sitä on kuunneltava. Sen heikkouksille ei tarvitse alistua, mutta ne on hyväksyttävä ja niitä on vaan lähdettävä sitkeästi vahvistamaan.
Kroppa on vain niin vahva kuin sen heikoin lenkki, eikä tahdonvoima sitä asiaa muuksi muuta.
Voima on sitä, että hyväksyy tosiasiat. Ja jatkaa silti.
Koska tämä ei ole vielä tässä.
Kuvien koru: Trendhim (koru saatu blogiyhteistyön kautta)
Ps. Lue myös: