Kun olo tuntuu omalta itseltä

Meidän talon palosta on kulunut kohta kolme ja puoli kuukautta.

Tuntuu, että siitä on jo iäisyys – ja toisaalta muistetaan yhä kuin eilinen se, miltä tuntui olla, asua, nukkua ja hengittää siellä. Miltä tuntui aamulla herätä sängystä ja kurkistaa ikkunasta ulos oman pihan yli kartanon pelloille. Miltä tuntui keittää aamukahvit meidän puuhellalla ja päästää Sisu & Hukka pihalle temmeltämään. Millaista oli suunnitella, mitä kaikkea siellä tulevien kuukausien ja vuosien aikana tekisimme, remppaisimme ja miten sisustaisimme. Miten ihanalta tuntui pienenkin poissaolon jälkeen aina saapua sinne takaisin.

Se kaikki tuntui niin oikealta ja nähtiin ittemme siellä loppuelämämme – ja nähdään edelleen.

Viimeisen reilun kolmen kuukauden aikana ollaan oltu välillä ihan hukassa. Missä nyt nähdään itsemme? Mistä nyt unelmoidaan ja minkä eteen lähdetään taistelemaan? Mihin meillä nyt on mahdollisuuksia?

Tiedetään, että tärkein asia, mistä halutaan pitää kiinni kävi miten kävi on meidän asenne, elämänilo ja unelmat. Ei haluta menettää niitä.

Joinain päivinä usko on meinannut loppua ihan kokonaan ja tuntuu, että oma tavanomainen ilo ja tarmo on ihan hukassa.

Vaikka ollaan isojen asioiden äärellä, niin on auttanut pitää tiukasti kiinni kaikesta pienestä, mistä tykätään.

Kuten pannukahvista, vaikka sitten normaalilla keraamisella liedellä keitettynä. Meidän hassuista eläimistä iloitsemisesta. Ulkoilusta, retkeilystä ja omin käsin tekemisestä. Ihaniin vaatteisiin pukeutumisesta ja kuvien ottamisesta.

Niitä asioita tehdessä on helpompaa tuntea olonsa taas omaksi itsekseen.

Ollaan myös saatu muutamia ihania yhteistyöjuttuja. Ei saada niistä penniäkään rahaa, mutta ollaan saatu sen sijaan tuotteita vastineena ja se on meidän mielestä tosi upea diili kun kyseessä on tuotteita, joita muutenkin haluttaisiin tai tarvittaisiin ja ne on sellaisia, että haluttaisiin niitä tuoda esille ja mainostaa joka tapauksessa, koska ne on niin meidän näköisiä ja tuntuisia.

Näistä yhteistöistä yksi on kreikkalaisen Nidodileda-vaatemerkin kanssa. Löysin tän merkin Instagramin kautta joskus viime vuoden lopulla. En oo ihan varma oliko se ennen tulipaloa vai sen jälkeen.

Näissä mekoissa on ihan linnanneito-fiilis. Ja nää housut! Hetkeks sitä unohtaa aina kokonaan kaikki epäilykset ja voi tuntea, että muistaa taas, kuka on.

Nimittäin niin pienistä kuin suurista asioista innostuva, isosti unelmoiva, hullutteleva, omannäköistä elämää rohkeasti elävä, vahvasti tunteva ja onnellinen sielu.

Kuvissa näkyvät laukut sekä sisäkuvissa olevat kengät on sen sijaan Ecosusi-merkiltä. Ja sisäkuvien pölkkytyynyt on MeroWingsiltä.

Osa tuotteista on saatu yhteistöiden merkissä, osa taas on ostettu itse.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

*

*