Me ollaan nyt (asunnottomia) loviisalaisia!

Vihdoinkin me ollaan loviisalaisia!!!

Se on meille tosi tärkeä ja merkityksellinen juttu sekä asia, jonka piti tapahtua jo toissa vuonna – mutta sitten talomme paloi ja me ei sen myötä haluttu, ehditty ja jaksettukaan luopua Helsingin kerrostalovuokra-asunnostamme ennen kuin vasta nyt.

Lisäksi luultiin, ettei voida muuttaa kotiimme Loviisaan, koska täällä ei ole asuintaloa – ja ei voidakaan, mutta voitiin siirtää itsemme kirjoille Loviisaan ns. asunnottomien listalle ja siirtää postiosoitteemme tänne kotiimme. Me ollaan siis nyt tavallaan asunnottomia loviisalaisia, joilla on kuitenkin postiosoite täällä Malmgårdissa ja käytännössä asutaan täällä, kuten ollaan asuttu jo viimeiset liki 11 kuukautta.

Me ei kuitenkaan asuta vieläkään aitassa, vaan edelleen Kuukkelissamme. Tämä siksi, että ei olla ehditty ja pystytty ja jaksettu tehdä aittaa valmiiksi siinä aikataulussa kuin kuviteltiin.

Itse asiassa monikaan asia ei ole kuluneen reilun vuoden aikana mennyt, kuten me toivottiin ja kuviteltiin, aikataulullisesti siis.

Kuitenkin on tärkeää, ettei me tajuttu tulipalon jälkeen, että meidän aikatauluajatukset oli täysin epärealistisia, sillä meidän naiivi usko asioihin auttoi meitä selviämään tulipalosta ja jaksamaan painamaan eteenpäin tulipalon jälkeen ja unelmoimaan ja toteuttamaan uusia ideoitamme ja unelmiamme. Jos oltaisiin vuosi sitten tiedetty, että vielä vuodenkin päästä asutaan pihalla Kuukkelissa ja ettei aitta vieläkään oo valmis ja ettei olla vielä pystytetty ”uutta” vanhaa taloammekaan, me ei luultavasti oltais jaksettu jatkaa eteenpäin sillä polulla, joka oltiin valittu. Joskus naiivius voi siis toimia tosi hyvänä suojana.

Toisaalta on siinä ollut kääntöpuolensakin: Osaltaan on aiheuttanut ahdistusta ja riittämättömyyden tunnetta, kun ei ollakaan pystytty toteuttamaan asioita meidän itse itsellemme asettamissa epärealistisissa aikatauluissa. Välillä on hetkiä, joina me nähdään vain kaikki se, mitä ei olla pystytty ja ehditty tekemään eikä kaikkea sitä, mitä ollaan jo tehty tulipalon jälkeen.

Nyt alkuvuodesta meidän elämä on ollut vähän sellaista tasapainoilua. Samaan aikaan kun me eletään keskellä ihan mieletöntä seikkailua, jota ei mistään hinnasta vaihdettaisi pois – ei edes oman mielenterveytemme kustannuksella – niin ollaan oltu myös ensimmäistä kertaa elämässä uupuneita ja myös alla päin. Vaikka ollaan onnistuttu kääntämään meille sattunut tragedia ihmeelliseksi seikkailuksi, ollaan onnistuttu myös polttamaan itsemme loppuun ja siten kadottamaan hetkellisesti väsymyksen keskellä niitä ominaisuuksia, jotka meidät on pitänyt pinnalla viimeisen reilun vuoden ja tehneet elämästämme ihanaa kaiken hullunkin keskellä. Ne ominaisuudet on ilo, innostumiskyky, luovuus ja optimismi.

Tullaan kertomaan näistä asioista tulevilla vlogeillamme siinä määrin kuin ehditään ja pystytään vlogeja julkaisemaan ja kuin mitä tuntuu hyvältä. Talonsiirtovlogisarjaan tulee seuraavia vlogeja pikkuhiljaa ja luvassa on myös meidän kuulumisia, Millan höpinvlogeja ja videoita erilaisista meitä ja meidän elämää koskettavista aiheista.

Seuraava huomenna julkaistava vlogi on kuitenkin sellainen hyvän mielen vlogi, jolla juhlitaan sitä, että ollaan viimeinkin loviisalaisia ja vietetään vapaapäivää kotona vlogia kuvaillen ja illalla paljuillen, ja vlogin lopussa tehdään Kuukkelissa muuttoilmoitus ja nautitaan eräästä leppoisasta aamusta Kuukkelissa. Vlogilla on siis poimintoja niin meidän juhlasta kuin tämänhetkisen arjen kohokohdista eli niistä sellaisista ihan tavallisista leppoisista arkisista hetkistä, joita on rauhassa vietetty kuluneina kuukausina ihan liian vähän – ja jotka toki on näiden elämämme tänhetkisten puitteiden osalta aika erikoisia, mutta olleet meidän arkea jo liki 11 kuukautta.

Tervetuloa siis seuraamaan meidän outoa elämää meidän vlogien kautta – meille on iso juttu, jos katsot niitä ja tilaat meidän kanavan!

Löydät meidän YouTube-tilin ja vlogit täältä.

Samalla haluttaisiin loviisalaisuutemme kunniaksi vielä kerran kiittää Loviisan kaupunkia, jonka kanssa teemme vlogiyhteistyötä – ihanaa, kun voidaan nyt viimeinkin virallisestikin asettua osaksi tätä ihanaa uutta kotikuntaamme!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

*

*