Meidän Marokon reissu oli kunnon todiste siitä, että hame on todellakin paras vaate ihan kaikkiin mahdollisiin olosuhteisiin – talveen ja kesään, lumiseen vuoristoon ja Saharan aavikoille, illallisille ja retkeilyyn ja niin hevosella kuin kamelilla ratsastamiseen. Vuodenaikahan ei toki vaihtunut tuon reissumme aikana, mutta lämpötilat vaihtelivat pakkasesta plus kahteenkymmenneen, ja olosuhteisiin mahtui tosiaan lumista vuoristoa ja aavikon hiekkadyynejä ja kaikkea siltä väliltä. Tuntui vähän siis siltä kuin olisi paikasta toiseen matkaamisen lisäksi ollut jonkinlaisella aikamatkalla, jossa käytiin myös vuodenaikoja läpi pikakelauksella :D

Ei ollut ensimmäinen kerta, kun matkalle lähtöä edeltävinä päivinä ompelin sormet syyhyten jotain vaatetta, jonka halusin tehdä itselleni matka-asuksi. Nyt missionani oli siis ommella tämä hame. Halusin saada tehtyä mahdollisimman kellohelmaisen maksihameen ja siihen vielä jonkun yläosankin, ja pienen pähkäilyn ja hiusten repimisen (ja Markun tarjoaman avun) jälkeen sain kankaan riittämään tähän kaikkeen.

Tai itse asiassa käytössäni oli kaksi kangaspalaa, jotka olin saanut mammaltani ja jotka olivat peräisin jostain isoäitini kätköistä ja perintöä isoisoäidiltäni. Ihastuin kankaaseen heti, koska se on niin mukavan – ja laadukkaan! – tuntuista, pellavaa kaiketi, ja sen kuosissa on vanhan ajan henkeä. Hameesta tuli ihan mielettömän ihana, ja käytin sitä Marokon reissussa niin kauan, kunnes sen alkoi olla sen verran likainen, että oli pakko vihdoin myöntyä sullomaan se rinkan pohjalle piiloon ja odottamaan pesua.

Kaikki helmoihin takertuneet aavikoiden värit eivät siitä pesussa enää irronneet, mutta haittaako tuo – tämänkin hameen tunnearvo paisui heti alkuunsa ihan uusiin sfääreihin, kun jo nyt siihen liittyy niin monia kivoja muistoja! Helman värjäymät toimikoot niistä kaikista konkreettisina todisteina, kuten myös kaikki valokuvat.

Ihanaa alkanutta viikkoa <3