Ihan ensiksi: kiitos. Kiitos kaikille, jotka ovat laittaneet meille ihania viestejä ja myötäeläneet mukana kuluneen reilun viikon. Viestejänne on ollut ihana lukea.

Meidän liki 180-neliöinen 1917 rakennettu hirsitalo tuhoutui tulipalossa kokonaan lauantaina 7.11. aamuyöllä.

Moni kyselee meiltä viestein ja kommentein, miksi talo paloi. Olemme kommentoineet asiaa lukuisissa lehtijutuissa, ja yksittäisiin viesteihin asiaan liittyen on hyvin raskasta ruveta vastailemaan jokaiseen yksitellen.

Kiteytettynä: Meidän talomme paloi, koska osui tässä asiassa paska tuuri kohdalle.

Kyse ei ollut mistään vahingosta, ei huolimattomuudesta, ei laiminlyönnistä.

Huoneessa, josta palo alkoi – tai jonka alta se alkoi – ei ollut vanhoja sähköjä tai tulisijaa. Syttymisvaihtoehtoja oli muutamia, mutta koska talo tuhoutui kokonaan, syytä ei voi varmistaa. Se osa talosta ei ollut asuinkäytössä.

Vaihtoehdot ovat: remonttityökaluille käytettävä voimakaapeli, vesiputkiston saattolämpökaapeli, yksi uusi sähköjohto, jatkojohto (joka oli katkasijasta kytketty pois päältä), jouluvalot (joiden muuntaja oli eri tilassa ja vain johtoa kulki siinä huoneessa) tai akkuporakoneen akut (jotka eivät olleet latingissa ja joita ei oltu käytetty moneen päivään).

Palontutkija epäilee pääsyypääksi niitä jouluvaloja, jotka olivat sellaiset ihan perusledijouluvalot, joita niin monella on kodissaan ja kuisteillaan. Mutta koska talo tuhoutui palossa niin pahasti, varmaa syytä ei koskaan voida saada selville.

Ei ollut mitään merkittävää, mitä olisimme voineet tehdä paremmin, jotta talomme ei olisi palanut. Oli yö ja me nukuimme, emmekä huomanneet paloa ennen kuin oli liian myöhäistä. Ja vaikka olisimme huomanneet pajon aikaisemmin, niin se olisi silti saattanut olla liian myöhään, koska vanha hirsitalo pärekattoineen ja purueristeineen, ja joka vieläpä sijaitsee hyvän matkan päässä lähimmästä paloasemasta, kyllä palaa, kun se kunnolla syttyy.

Me olemme käyneet läpi kaikki mahdolliset jossittelut ja voisimme jossitella loputtomiin ja elää lopun elämäämme pelossa. Mutta me ollaan jo nyt päätetty, ettei aiota tehdä niin.

Varmaa on toki se, että tulevaisuudessa haluamme taloomme kattavimman mahdollisen palohälytysjärjestelmän, joka kattaa myös kaikki talon asumattomat osat. Sekään ei tietystii takaa, ettei vanha hirsitalo voisi palaa maan tasalle, mutta ainakin varmistaa sen, että heräämme aikaisemmin tai vähintäänkin ajoissa, jos nukumme.

Ainoa, mitä haluammekin sanoa neuvoksi on, että muistakaa vähintäänkin ne palovaroittimet – sellainen pelasti meidän ja eläintemme henget.