Kuka hullu nyt osallistuu Talenttiin? No vaikkapa sellaiset hullut kuin me!

Sitä en toki osaa sanoa, osallistuimmeko samoista motiiveista kuin muut.

Mutta sanotaanko näin – miksi me ylipäätänsä teemme sitä, mitä teemme?

Markku on valinnut köyhän ammattiurheilijan uran. Hän tekee sitä tietoisena siitä, ettei edes olympialaisiin pääsy takaisi hänelle kohtuullisia tuloja.

Sen lisäksi, että hän on 9 vuotta ollut Suomen paras siinä, mitä tekee, hänen pitäisi lisäksi pystyä siinä rinnalla elättämään itsensä jollain muulla tavalla kuin urheilulla. Tai hänen pitäisi voida tehdä urheiluosaamisestaan bisnes tai hankkia sponsoreita, mikä vaatii ihan omanlaisia taitoja, kuten hyviä markkinointi- ja brändäystaitoja. Aikamoinen moniosaaja urheilijan siis pitäisi olla! Niin ja samaan aikaan kannattaa tietysti hankkia joku ”oikea ammatti” ja opiskella, ja niin Markku tekeekin (fysioterapiaa amk:ssa).

Noh, minä olen vähän niinkuin ottanut nuo Markun bisnes-/sponsoriasiat omiin käsiini, koska minulla on niihin suurempi palo kuin Markulla itsellään (hän haluaisi keskittyä vain siihen voimisteluun, mikä onkin aika välttämätöntä, jos haluaa olla siinä maailman paras).

Mutta: sponsoreita nyt vaan ei löydy, ja yrittäjän ura on tehty liki yhtä riskaabeliksi kuin huippu-urheilijan. Olen tuotteistanut Markun osaamista, ja olemme luoneet yhteisen bisneksen ja esimerkiksi pidämme liikuntakursseja ja myymme liikuntavälineitä. Lisäksi teen jatkuvaa työtä brändimme, nettisivujemme ja some-kanaviemme eteen, jotta pystyisimme markkinoimaan bisneksiämme ja luomaan pohjaa sille, että sponsorit kiinnostuisivat meistä (kun ei ne Markun 9 Suomen mestaruutta ja EM-, MM- ja Universiadiedustukset tai menestys maailmancupeissa tietysti mihinkään riitä).

Tämän päälle minä toteutan omia henkilökohtaisia unelmiani, kuten toimin valokuvaajana. Lisäksi olen opiskellut liki valmiiksi kaksi korkeakoulututkintoa (Helsingin yliopisto ja Haaga-Helia amk), mutta niiden viimeistelystä on mennyt viime vuosina vähän niin kuin maku.

Ai miksikö? A. Edes kaksi korkeakoulututkintoa ei takaa nykypäivänä töitä. B. Ne eivät auta minua/meitä eteenpäin unelmien urillamme eli huippu-urheilijana ja yrittäjänä. C. Ehkä tärkein, mitä olen viime vuosina oppinut on se, ettei ihmisen arvoa määritä hänen tittelinsä tai arvonimensä, vaan tekonsa ja hyvyytensä ihmisenä (esimerkiksi empatiakyky, laajakatseisuus, kehittymisenhalu), joita opiskelu ei tosiaankaan takaa. D. Olen kyllästynyt orjallisesti noudattamaan kaikkia niitä ”normeja” (lue: loukkuja), joihin tämä kapitalistinen yhteiskuntamme meitä ajaa.

Eli miksi sitten menimme mukaan Talent Suomeen? Noh, yksinkertaisesti koska se nyt on pieni pala tätä koko hullua kokonaisuuttamme. Valitettavasti on hyvin vaikea brändätä huippu-urheilijaa tai toimia yrittäjänä ilman näkyvyyttä. Tämä nyt oli vain yksi kokeilu siihen liittyen.

Toki ohjelma on mitä on, ja sen motiivina ei ole tuoda ihmisiä esille, vaan luoda tv-showta. Siten tuollaiseen ohjelmaan ei mielestäni pidä lähteä mukaan liian vakavissa mielin, vaan mennä sinne rennosti omana itsenään tekemään parhaiten sen, mitä osaa. Markun kohdalla nyt kaikki tietävät, mitä se on, mutta minun kohdallani se on vähän suurempi arvoitus. Oma osaamiseni piilee nimittäin asioissa (valokuvaus, sisällöntuotanto, iloisuus, rohkeus, yritteliäisyys), jotka nyt eivät oikein istu johonkin tuollaiseen showhun. Mutta ei se mitään, vaan lähdinpä silti sinne mukaan palloilemaan.

En halunnut lähettää Markkua missään nimessä yksinkään ohjelmaan palloilemaan, sillä se ei olisi ajanut eteenpäin yhteistä asiaamme. Me olemme nimittäin yhdessä ehdottomasti vahvempia. Yksinään Markku olisi ”ainoastaan” huippu-urheilija ja minä ”ainoastaan” toimittaja-valokuvaaja, mutta yhdessä me olemme Voima-Vahtila ja täydennämme toisiamme.

Menimme siis Talentiin näyttämään, keitä me olemme ja mikä on Voima-Vahtila. Arvoitukseksi toki jää, miten he ovat meidän osuutemme leikanneet ja tuleeko sanomamme läpi, mutta olemme kuitenkin tyytyväisiä omaan suoriutumiseemme ja kaikkiin haastatteluihin, joissa olimme, ja esiintymisiimme.

Kirjoitinkin jo heti tuon ensimmäisen esiintymisemme jälkeen blogipostauksen (Voima-Vahtila mukana Talent Suomessa), josta tässä on pieni lainaus:

”Toivottavasti muutkin innostuvat toteuttamaan itseään ja löytämään ne omat juttunsa. Meistä on tosi upeaa, että meillä on mahdollisuus tehdä juuri sitä, mistä eniten nautimme, ja olemme tosi otettuja aina, kun joku tukee toimintaamme tulemalla kursseillemme, ostamalla meiltä Dream Ringsejä tai voimistelurenkaita, varaamalla minut valokuvaajaksi tai ostamalla valokuviani, suosittelemalla meitä tai vaikkapa vaan jakamalla juttujamme, videoitamme ja kuviamme. Meille jokainen tykkäys ja klikkauskin on tärkeä ja merkityksellinen.

Itse arvostamme tosi paljon aktiivisuutta, rohkeutta ja yritteliäisyyttä, ja sitä mukaan, jos tulomme joskus kasvavat, haluamme ehdottomasti tukea muita kaltaisiamme sekä yrittäjiä. Uskomme, että yrittäjyys on yksi tie kohti parempaa yhteiskuntaa kuin myös monille tie kohti onnea ja hyvinvointia nimittän juurikin sen kautta, että silloin pääsee toteuttamaan täysillä itseään ja omia haaveitaan.

Ja eikö sellainen olekin aika inspiroivaa ja tukemisen arvoista?”

Mitä luulen, että hyödymme Talent-esiintymisestämme?

Noh, emmepä juuri mitään, ainakaan konkreettisesti. Jos saamme jonkun ruudun takana hyvälle tuulelle, olemme onnistuneet. Mutta me voimme vaan luottaa ja uskoa, että niin käy.

”Pessimisti ei pety.”

Paitsi että väitän vastaan ja sanon, etten ole pessimisti, vaan realisti.

Olen yhdistelmä haaveilijaa ja realistia – ja rohkeutta. Uskallan tehdä ja elää juuri siten kuin haluan, ja lietson Markkua samaan liemeen. En usko, että yhtäkkiä tapahtuu mitään ihmeitä, enkä niistä haaveilekaan.

Miksikö? No ennen kaikkea siksi, että suurin ”ihme”, josta ihmisen tulisi haaveilla, on onnellisuus. Ja sitä ei takaa menestys, julkisuus tai raha. Yhtä lailla kuin sitä eivät vie pois vastoinkäymiset tai köyhyyskään.

Päinvastoin väitän, että elämässään paremmin menestyneitä ovat ne, jotka löytävät onnellisuuden noista jälkimmäisten kautta.

Tiedän nimittäin omasta kokemuksesta, että onnellisuuden voi löytää, vaikka olisi köyhän tulot ja tuntisi itsensä usein näkymättämäksi. Onnellisuus ei nimittäin löydy saavuttamalla jotain konkreettisia asioita, vaan siitä, että uskaltaa tehdä sitä, mitä eniten rakastaa ja on rohkea.

Suurimmat ihmeet löytyvät omien korvien välistä.

Loppuun vielä: Mitä se Talent-esityksemme oikein sisältääkään?

Noh, sanotaanko näin, että siihen liittyivät seuraavat elementit: voimistelurenkaat, leuanvetotanko, ostoskärryt, voima ja rakkaus.

Vai mitäs muutakaan te oletitte? ;)

Meidän Talent-debyyttimme tulee ulos nyt sunnuntaina klo 20 Nelosella. Muistahan katsoa – mutta sillä ehdolla, että teet sen pilke silmäkulmassa. Ja älä ota niitä tuomareitakaan niin vakavasti, ne vaan tekee tv-showta!

Siellä me ollaan…

Ps. Niin siistiä: Annettiin viime vuoden lopulla yhdelle californialaiselle mediayritykselle oikeudet lisensoida/myydä eteenpäin meidän pöhköä vuoden takaista ”voimistelushoppailu”-videota… Meidän odotukset ei olleet kovin korkealla, mutta nyt joku taho oli ostanu siihen jonkunlaiset minioikeudet ja me saatiin siitä jokunen satanen! Ei siinä vielä mitään, että me keksitään kuvailla tällasia kaikenlaisia kreisejä videoita, mutta että on vieläpä olemassa joku, joka vähän maksaa meille tästä meidän hullusta päähänpistosta!

Maailmassa on vielä siis toivoa!!! :D :D

Pps. Ai niin, ja itse asiassa meidät otettiin mukaan tonne Talentiinkin just ton videon perusteella… Siis tämän:

Ja vielä aiheesta kolmanteen: Rajala Ambassador -kisa, jossa Milla on mukana, lähenee loppuaan… Käy äänestämässä Milla voittoon täällä, ja samalla osallistut 400 euron Canonin lahjakortin arvontaan.