Maanantai, keskiviikko tai lauantai. Arki tai viikonloppu.
Se on tavallaan meille ihan sama, koska yrittäjinä/yrittäjämäisinä tyyppeinä teemme asioita paljon riippumatta siitä, mikä viikonpäivä tai vuorokaudenaika on.
Markku toki opiskelee amk:ssa, ja hänen läsnäoloa vaativat kurssit ovat päiväsaikaan. Lisäksi Markku tietysti treenaa ja on urheilija, ja yksilöurheilu on omalta osaltaan tosi yrittäjämäistä. Se on paljon muutakin kuin vain sitä varsinaista treenaamista: se on elämäntapa, vähän niin kuin pienyrittäjyyskin.
Lisäksi Markku tekee itsenäisiä kouluhommia, ja niitä hän saattaa tehdä ihan milloin vain, kuten myöhään iltaisin. Tähän vaikuttaa ehkä osaltaan myös minun omituinen rytmini ja työskentelytapani. Saatan esimerkiksi tehdä päivällä muutaman tunnin töitä koneen ääressä, painua sitten vaikkapa salille ja jatkaa työskentelyä illalla hyvinkin myöhäiseen (ja joskus skumppalasi kädessä :) ). Minulla saattaa olla kuvauksia milloin vain, ja etenkin viikonloput ovat hyviä keikkapäiviä. Toisaalta yhtä lailla Markku yleensä haluaa treenata lauantaisin, ja hänen kisansa sijoittuvat viikonlopuille. Toisaalta me voimme viettää vapaapäiviä halutessamme sitten vaikka keskellä viikkoa – viime viikonloppuna esimerkiksi mökkeilimme su-ma ja olimme keskiviikkona keskellä päivää retkellä Hollolan Kiikunlähteellä. Itse asiassa on ihan huippua, kun voi olla vapaalla silloin kun suurin osa on töissä ja voi nauttia tyhjästä salista ja autioista ulkoilumestoista!
Tänään lauantaina taas Markku oli päivällä treenaamassa ja minä yhdessä palaverissa, minkä jälkeen kaveripariskunta tuli kylään. Nyt illalla teen vähän hommia koneella ja Markku yrittää tehdä koulujuttuja. Huomenna sunnuntaina niin ikään yritämme olla reippaita dataajia, jotta saamme tehtyä mahdollisimman paljon asioita pois alta, sillä pian meidän olisi taas tarkoitus vähän lomailla, tällä kertaa Kolilla ja Kuusamossa. Toisaalta esim. tiedotustyöni seuraavat minua, vaikka kiipeäisin harjulle tai tunturin huipulle, mutta onneksi ei siihen puhelimeenkaan ihan joka hetki tarvitse vastata ja esimerkiksi automatkat ovat mitä parhaimpia kirjoittelu- yms. datailuhetkiä. Ja kun tykkää työstään, niin ei haittaa, vaikka tulisi ns. työpuhelu kesken mökki-illankaan – kunhan niitä töitä ei ole liikaa, ja toisaalta vastapainona osaa pitää myös tarpeeksi vapaata.
Toisin sanoen meillä on koko ajan tietynlainen vapaus, kun tekemisemme eivät ole niin kauhean sidottuja mihinkään tiettyihin aikoihin (tai aina paikkoihinkaan), mutta toisaalta olemme koko ajan kiinni siinä, mitä teemme – tai pikemminkin siinä, mitä olemme. Niin yrittäjyys kuin urheilukaan eivät ole nimittäin vain ”töitä”, vaan elämäntapoja. Niitä ei voi tehdä vain tiettyinä kellonaikoina, vaan ne kulkevat koko ajan mukana.
Kaikille tällainen elämä ei sovi, ja hyvä niin. Toiselle tämä kaikki voisi olla tosi tuskallista ja stressaavaa – eihän meillä esimerkiksi ole mitään säännöllisiä kiveen hakattuja tuloja. Toisaalta kukaan ei voi antaa meille potkujakaan! Jos kuitenkin haluaa rikastua (rahallisesti) työllään, niin tällainen ”teen juuri sitä, mitä eniten haluan ja mikä on intohimoni” -polku olisi kyllä väärä tai vähintäänkin hyvin epävarma tie rikastumiseen. Mutta jos taas kokee, että rahallista rikkautta arvokkaampaa on se, että saa toteuttaa itseään ja tehdä työkseen juuri sitä, mitä haluaa, niin tällainen hullu eläntapa voikin olla ihan hyvä valinta. Kyse on siitä, minkä lopulta kokee siksi tärkeimmäksi ”rikkaudeksi” :)
Ja kyllä mekin välillä pohdimme, mitä kaikkea tekisimmekään, jos saisimme lottovoiton. Kyllähän me vaikka mitä hauskaa keksittäisiin! Toisaalta samaan aikaan toivon, ettemme koskaan vaan saisi, koska silloin jäisi kokematta se rikkaus, joka tulee siitä, että oppii olemaan onnellinen suht vähälläkin ja rakentamaan itse oman tiensä onnelliseen elämään niillä aineksilla, mitä itselle on annettu. Uskon, että se tie on nimittäin kaikkein antoisin.
Ja jos ei sitä tietä osaa tehdä itseään onnelliseksi, niin tuskinpa se lottovoittokaan sitä onnea toisi.
Nyt eksyin aiheesta, mutta ihan sama, meidän blogi ja saan höpistä ihan mitä huvittaa! Sen päätöksen tosin olen tehnyt, että mitä ikinä elämässä teenkään (vaikka sitten jotain totaalista ”hömppää”), niin haluan sen tekemisen kautta tuoda edes vähän iloa tai inspiraatiota tai hyvää tähän maailmaan tai vähintäänkin välttää tekemästä mitään pahaa. Toivon ja uskon, että tämä höpinä kuitenkin täyttää nuo kriteerit :)
Ihanaa sunnuntaita <3
