Miten uskaltaa enää olla, kun talo on palanut?

Yhteistyössä: Verisure Oy

Kun oma talo – ja vielä oma ensiasunto, joka oli tähän asti meidän isoin toteen käynyt unelma – tuhoutuu kokonaan tulipalossa, se järkyttää aika pahasti omaa turvallisuuden tunnetta.

Koti on nimittäin ainakin meille aina ollut tosi tärkeä ja yksityinen paikka, sellanen turvapaikka, jossa voi ja uskaltaa olla alasti juuri sellaisena kuin on, niin kirjaimellisesti kuin kuvannollisesti. Kun vielä oli kyse meidän unelmatalosta ja me yrittäjinä tehdään iso osa töistämmekin kotoa käsin ja meneillään oli sellainen vuosi kuin oli, kodin tuoma turva korostui jotenkin entisestään.

Elettiin unelmatalossamme kunnon onnellisuuden kuplassa. Tuntui, että siellä maalla keskellä luontoa oltiin kaukana kaikesta härdellistä ja muista ihmisistä ja voitiin sieltä turvalliselta etäisyydeltä seurata, mitä hullussa maailmassa meidän ympärillä tapahtuu. Meillä oli luotto siihen, että kävi miten kävi suuressa mittakaavassa, niin meillä olisi se meidän oma unelmatalo ja meidän tulevaisuutemme siellä.

Kyse ei nimittäin ollut ainoastaan talosta, vaan osa unelmaa oli nimenomaan se, että me itse vuosien varrella sitten remontoitaisiin ja kunnostettaisiin taloa yhä enemmän meidän näköiseksi. Että talo siis kasvaisi ja kehittyisi vuosien varrella meidän ja meidän elämän mukana.

Nähtiin koko tulevaisuutemme siellä ja oltiin suunniteltu sitä paljon, vaikka toki osa oli yhä ihanan avointa. Ja toki moni suunnitelma tulisikin vielä matkan varrella muuttumaan ja tiedettiin, että kaikkea me ei osattu edes etukäteen kuvitella. Eihän me oltu etukäteen osattu edes haaveilla juuri tällaisesta talosta just tällaisella paikalla! Mutta ne muutamat kuukaudet, jotka ehdittiin siellä asua osoitti, että oltiin löydetty se juuri meille oikea talo, koti ja paikka.

Kun se kaikki yhdessä yössä yllättäen paloi kirjaimellisesti savuna ilmaan, se oli iso shokki. Hetken tuntui, että koko meidän maailma romahtaa: niin moni muisto ja meille tärkeä esine kuin nykyhetki kuin meidän näkemä tulevaisuuskin, ne kaikki paloivat siinä silmiemme edessä ilman, että pystyimme tekemään mitään.

Pelotti, että mitä nyt tapahtuu. Miksi niin kävi? Korvaako vakuutus? Uskalletaanko me enää nukkua? Uskalletaanko enää olla kotona turvallisin mielin tai lähteä kotoa pois? Uskalletaanko enää jättää eläimiä yksin kotiin? Voidaanko enää luottaa yhteenkään sähkölaitteeseen?

Kuitenkin jo heti tulipalon hetkellä meillä oli myös suuri kiitollisuus siitä, että kaikki oltiin kunnossa. Olisi voinut nimittäin käydä niin paljon pahemminkin.

Kiitos siitä, että me ja kaikki eläimet ollaan kunnossa, kuuluu jokusen euron maksaneelle palohälyttimelle, jonka äitini oli antanut meille aiemmin syksyllä. Tää kyseinen hengenpelastajapalohälytin näkyy tuossa alemman kuvan keskellä yläreunassa – me nimittäin nukuimme sinä yönä keittiön lattialla, koska oltiin edellisinä päivinä juuri hiottu, sävytetty ja lakattu makkarin lattia.

Me toki pohdittiin paljon palon jälkeen, että oltaisiinko itse voitu tehdä jotain paremmin ja estääksemme sen, että meidän talo paloi.

Palo ei kuitenkaan ollut kenenkään syytä. Kaikki syttymisvaihtoehdot on todella epätodennäköisiä – kävi vaan tosi huono tuuri.

Käytännössä mikä tahansa esine, jossa kulkee sähköä, voi syttyä tuleen. Silti sitä ei voi elää jatkuvassa pelossa.

Meillä on aina ollut vähintään minimimäärä palohäyttimiä, mutta ei oltu koskaan sen kummemmin ajateltu, että tarvittaisiin tai haluttaisiin joku mahdollisimman kattava ja jonkun ulkopuolisen tahon valvoma palohälytysjärjestelmä. Tulipalon jälkeen meille oli kuitenkin itsestään selvää ja ensisijaisen tärkeää, että saadaan sellainen.

Kaikkia tulipaloja ei nimittäin voi mitenkään estää, mutta jos ne huomaisi tarpeeksi ajoissa ja jo heti syttymisvaiheessa, ne olisi suuremmalla todennäköisyydellä vielä sammutettavissa.

On tosi helppo tuudittautua siihen ajatukseen, että on todella pieni todennäköisyys, että kodissa syttyy ihan sattumanvaraisesti tulipalo. Ja paljon onkin toki itsestä kiinni ja siitä, että itse minimoi kaikki riskit, ja suuri osa tulipaloista syttyykin esimerkiksi huolimattomuuden takia. On siis lohdullista tietää, että omalla toiminnalla ja varovaisuudella voi vaikuttaa siihen, että tulipalon riski on mahdollisimman pieni.

Osa paloista kuitenkin syttyy syistä, joihin ei itse voi vaikuttaa mitenkään. Pahimmillaan joku ihan tosi epätodennäköinen ja tavanomainen asia – kuten perus ledijouluvalot – voi aiheuttaa sen, että koko koti tuhoutuu.

Me ollaan siitä elävä esimerkki. Ja onneks nimenomaan elävä.

Meidän talo paloi keskellä yötä. Herättiin palohälyttimen huutoon sikeästä unesta huomataksemme, että talomme oli siinä kohtaa jo kattoa myöten tulessa. Mitään ei ollut tehtävissä.

Ensimmäisenä paloa seuranneena iltana meitä pelotti mennä nukkumaan Helsingin vuokra-asunnossamme. Testattiin moneen kertaan, että palohälyttimet varmasti toimii.

Oli iso huojennus, että pystyttiin kuitenkin nukkumaan ja ollaan nukuttu hyvin ja ilman painajaisia kaikki yöt tulipalon jälkeen. Ilman palohälytintä ei kuitenkaan enää suostuttaisi nukkumaan missään tilassa.

Sen sijaan meitä pelotti joka kerta lähteä asunnosta pois. Mitä jos vaikka jääkaappi syttyy tuleen, kun me ollaan poissa? Aina lähtiessämme otettiin kaikki laitteet irti pistokkeistaan pois lukien jääkaappi-pakastin ja meidän Hilla-gekon terraarion lämpölamput.

Silti pelotti sen asunnon ja jäljelle jääneiden tavaroiden puolesta – vaikka kyse on vaan materiasta, niin tuntui todella pahalta menettää paljon meille tärkeitä tavaroita, joissa oli paljon historiaa ja muistoja ja joista osa oli säilynyt monien sukupolvien ajan. Sitä tärkeämmältä tuntui nyt ne tavarat, joita ei oltu vielä viety uuteen kotiimme ja jotka siis oli yhä olemassa siellä Helsingin vuokra-asunnossa. Sitä voi vaan kuvitella miltä tuntuisi, jos ihan kaikki omaisuus tuhoutuisi.

Eniten meitä kuitenkin pelotti ajatus eläinten jättämisestä enää koskaan yksin kotiin. Ne kun ei osaisi paeta, jos syttyis tulipalo. Hilla meidän oli vaan pakko jättää yksin Helsingin asuntoon jo pian tulipalon jälkeen, koska gekkoa ei voi raahata mukana, mutta Pumba ja koirat otettiin mukaan kaikkialle, koska ei haluttu jättää niitä yksin sisään.

Meille oli suuri helpotus ja onni aloittaa yhteistyö Verisuren kanssa. Noin kuukausi sitten meidän vuokra-asuntoon käytiin asentamassa Verisuren hälytysjärjestelmä. Siihen kuuluu niin sarjaan kytketyt palovaroittimet kuin myös esimerkiksi vuotovahti kosteusvaurion varalle ja murtohälytysjärjestelmä valvontakameroineen ja liiketunnistimineen.

Meille luonnollisesti oli ensisijaista saada paloilmoitinärjestelmä ja kaikki muu tuli ikään kuin kaupan päälle, mutta nyt kun ollaan käytetty koko järjestelmää kuukauden verran niin ollaan huomattu, että järjestelmän muutkin ominaisuudet tuo turvaa ja mielenrauhaa.

Verisuren palovaroittimet viestivät toisilleen ja jos yksi hälytin havaitsee savua, kaikki hälyttimet alkaa hälyttämään samaan aikaan sekä hälytysäänellä että puheella. Lisäksi palon uhasta menee ilmoitus suoraan Verisuren 24/7 hälytyskeskukseen eli jos itse ei ole kotona kuulemassa hälytystä, Verisure hälyttää pelastuslaitoksen paikalle.

Jos kuitenkin on itse kotona tai joku on kotona, jos tulipalo syttyy, Verisure pystyy lisäksi suoraan keskustelemaan puheyhteydellä paikalla olijoiden kanssa ja esimerkiksi antamaan ohjeita.

Meille oli iso huojennus se, että tulipalon sattuessa emme menneet lukkoon kauhusta ja järkytyksestä, vaan pystyimme toimimaan tosi nopeasti ja tiesimme hädänkin hetkellä, mitä tehdä ja missä järjestyksessä: Markku yritti sammuttaa jauhesammuttimilla paloa, minä soitin heti hätänumeroon ja veimme kaikki eläimet ja tietysti itsemme ulos talosta.

Kuitenkaan etukäteen ei voi tietää, miten itse reagoi hätätilanteessa, joten on aika mieletöntä, että hälytysjärjestelmän avulla voi olla varma siitä, että saa hädän hetkellä ohjeita ja että apua tulee, vaikkei itse pystyisi sitä soittamaan.

Meistä on myös ollut hauska huomata, miten huomaamaton ja helppokäyttönen Verisuren järjestelmä on. Palataan tähän aiheeseen vielä varmasti useaan kertaan ja kerrotaan lisää.

Meidän yhteistyö Verisuren kanssa tulee nimittäin jatkumaan vielä pitkään. Helsingin vuokra-asuntomme lisäksi Verisure tulee asentamaan meille hälytysjärjestelmän myös meidän luhtiaittaan, kunhan me saadaan se valmiiksi ja päästään asustelemaan sinne – ja tulevaan taloomme sitten jos tai kun meillä joskus on ”uusi” vanha hirsitalo & unelmien koti…

Me ei enää koskaan haluta seisoa avuttomina vieressä ja katsoa, kun meidän koti ja unelmat palaa ja toivotaan, ettei kenenkään muunkaan tarvitsisi sellaista kokea. Ollaan siis varovaisia, otetaan kaikki paloturvallisuusasiat huomioon, varaudutaan ennakolta niin hyvin kuin mahdollista ja tehdään kaikki voitava kodin tulipalojen estämiseksi!

Tässä vielä kertaalleen meidän tekemä muistovideo talostamme <3

2 thoughts on “Miten uskaltaa enää olla, kun talo on palanut?

  1. Onneksi ei kuitenkaan kenellekään käynyt kuinkaan! Voin kuitenkin kuvitella, että tuollaisen jälkeen paloturvallisuuden kaltaisiin asioihin kiinnittää ihan eri tavalla huomiota. Meillä on ollut jo pitkään yrityksen tiloissa paloturvallisuussuunnitelmat paloilmoittimineen ja käyttöönottotarkistuksineen, mutta en ole ennen miettinyt, että sellainen olisi hyvä olla kotonakin. Ehkä pitää miettiä uudestaan.

    • Heih, kiitos vastauksestasi. Juu on kotonakin hyvä olla palosuunnitelma – itse asiassa me olimme käyneet monesti mielessämme läpi, miten toimia, jos jotain syttyisi palamaan ja tosi tehokkaasti hädän hetkellä soitimme hätänumeroon, tiesimme missä jauhesammuttimet ovat ja pelastimme kaiken mahdollisen ja tärkeimmän. Toki meidän kohdalla ensisammutuksesta ei ollut enää hyötyä, mutta silti yritimme kaikkemme ja sen tietäminen näin jälkikäteen on tosi tärkeää asiasta selviytymisen suhteen.
      Ihanaa alkanutta syksyä! :)
      t. Milla

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

*