Tänään on meidän talon palamisesta kulunut päivälleen neljä kuukautta. Se tapahtui 7.11.2020. On siis kulunut jo kolmannesvuosi.
Apua!
Jos joku silloin ensimmäisen kuukauden aikana heti tulipalon jälkeen olisi sanonut, että kolmannesvuoden päästä ollaan vielä tässä tilanteessa, että mikään ei näennäisesti ole edennyt sen eteen, että meillä olisi ”uusi” talo palaneen tilalla, se olisi aiheuttanut meissä suurta epätoivoa. Tai sanotaanko, että suurempaa kuin mitä jo silloin toki koettiin.
Meille toi silloin alkuaikoina tosi paljon lohtua ja toivoa sellainen sinisilmäinen usko siitä, että kaikki kyllä järjestyy ja että vuoden 2021 loppuun mennessä meillä on ”uusi” vastaavanlainen talo palaneen kotimme paikalla. Totuus on, että totuus asiasta olisi ollut meille liikaa.
Ja en nyt sano, että totuus olisi, etteikö tuo olisi mahdollista. Mutta totuus on, että vaikka me tiedettiinkin jo silloin heti alkuun, ettei asia ole niin yksinkertainen, niin ei osattu kuvitellakaan, miten pitkä ja haastava matka se tulisi olemaan ja että vaikka se olisi mahdollista, niin miten paljon vaikeita valintoja, töitä ja riskinottoa se tulisi vaatimaan.
Mutta näihin aiheisiin palataan syvemmin varmasti lähiviikkoina.
Nyt uusimmilla vlogeilla tehdään kurkkaus noin kolmen kuukauden päähän.
Tämä alla oleva vlogi on kuvattu purkutöiden ensimmäisenä päivänä 2.12.
Tässä ja seuraavassa vlogissa meidän talon rauniot puretaan kokonaan ja viedään kaikki se, mitä me ei haluta säästää, kaatopaikalle.
Miltä tuntui, kun talon raunioita alettiin viedä pois? Mitä kaikkea sieltä vielä löytyi? Näin jälkikäteen, kun on saanut tapahtuneeseen jo vähän etäisyyttä, voi myös jo vähän arvioida sitä, miksi meille oli niin tärkeää olla koko ajan seuraamassa purkua ja miksi niin näennäisen innoissamme yhä jaksettiin tonkia raunioita ja yrittää pelastaa sieltä kaikkia ”aarteita” ja enemmän tai vähemmän pelastamisen arvoista.
Oltiin ihan loppu henkisesti, mutta raunioiden tonkiminen jollain lailla toi lohtua ja helpotusta ja auttoi asian käsittelemistä ja suruprosessia. Lisäksi tavallaan meille tais olla hyväksi pitää ittemme kiireisinä, niin ei jaksettu vielä niin paljon murehtia tulevaa. Videolla me puhutaan ihanan luottavaisesti siitä, miten meillä on palaneen talon paikalla tulevaisuudessa ”uusi” talo. Tässä kohtaa vakuutusprosessi ei vielä ollut edennyt sen pidemmälle kuin että meillä oli varmuus, että kotivakuutuksemme korvaa, mutta meillä ei vielä ollut aavistustakaan siitä, miten se korvaa ja itse asiassa ei taidettu vielä tuolloin kunnolla ymmärtää vakuutusehtojakaan. Meillä oli vahva usko siitä, että vakuutus korvaa meille uuden vastaavanlaisen talon tilalle, ja toisaalta hyvä niin, sillä siihen naiivisti uskomalla me selvittiin siitä alusta paremmin.
Joskus lienee parempi, että totuus valkenee vasta pikkuhiljaa sitä mukaan, kun sen jaksaa käsitellä.
Tämän vlogin jälkeen ollaan jo julkaistu kaksi muuta vlogia, joissa kerrotaan, miten heti todella nopeasti tulipalon jälkeen lähdettiin selvittämään, voisiko palaneen talomme tilalle kuitenkin tosiaan siirtää toinen vanha hirsitalo jostain päin Suomea – ja lähdettiin katsomaan potentiaalisia taloja. Ne vlogit, kuten kaikki muutkin vlogimme löytyy Youtube-kanavaltamme täältä.
Ensi viikolla on lisäksi luvassa talon purkamisesta toinen ja samalla viimeinen vlogi, jonka jälkeen onkin sitten aika vlogien osalta ottaa iso askel eteenpäin ja siirtyä unelman uudelleen rakentamiseen. Myös itse ollaan otettu tässä hetkessä merkittävä harppaus, etenkin henkisesti, mistä luvassa lisää lähiviikkoina, mutta vlogien editointi ja julkaiseminen tavallaan heijastaa nyt tuota askelta.
Oli viimein aika käsitellä talomme purkaminen ja siivoaminen tältä osaa ja siirtyä eteenpäin, vaikka toki talomme palaset tulee kulkemaan matkassa mukana tästäkin eteenpäin osana esimerkiksi meidän aittaa. Tästä kerrotaan enemmän tulevissa aitanrakennusvlogeissa, mutta niin meidän Facessa kuin Instassa on toki voinut nähdä jo vähän osviittaa tästä aiheesta.
Ensi viikolla julkaistaan myös vlogi aiheella ”miksi ostettiin talo juuri Loviisasta”…