Syyskaudesta 2017 on nyt takana kaksi Vierumäellä kisattua MM-karsintaa. Valmistautuminen ja treenaaminen ei ole ollut lainkaan optimaalista, sillä vähän väliä liika treenaaminen on provosoinut oikean olkapään AC-niveltä, minkä lisäksi myös vasemman olkapään supraspinatus on oireillut pitkin kesää.
Nyt olenkin joutunut tavallista enemmän keskittymään ennaltaehkäiseviin sekä huoltaviin toimenpiteisiin, jotta pystyisin treenaamaan kunnolla. Näihin kuuluvat olkapäiden huolellinen avaus erilaisin venyttelyin sekä manuaalisin käsittelyin ennen renkaille menoa, kiertäjäkalvosinta vahvistavien harjoitteiden runsas tekeminen sekä tulehdusreaktioiden tukahduttaminen ja palautumisen tehostaminen kylmähoidoilla. Ihan joka ilta en ole olkapäille kylmähoitoja tehnyt, mutta niiden merkityksen kyllä huomaa. Etenkin jos muutamaksi päiväksi jätän ne kokonaan, niin johan alkaa olkapäät kipuilemaan.
Heinäkuun alussa kävin kuvauttamassa oikean olkapääni, sillä siinä oli sillä hetkellä selkeää supraspinatuksen vaivaa. Noista kuvista selvisi, että oikeasta AC-nivelestäni ei enää voi juuri nivelenä puhua, siellä kun ei enää ole mitään nivelpintoja ollenkaan jäljellä :D Toisekseen siellä näkyi repeämä supraspinatuksen jänteen alapinnalla, joka on samankaltainen kuin syksyllä 2014, jolloin kyseinen vamma esti osallistumiseni Kiinan MM-kisoihin. Se repeämä ei ilmeisesti ole missään vaiheessa kokonaan arpeutunut, mutta hyvin olen sen kanssa pärjäillyt. Ja noilla edellä mainitsemillani toimenpiteillä sen oireilu on aika hyvin pysynytkin aisoissa.
Enemmän ongelmia tällä hetkellä aiheuttaakin vasen supra. Pitänee sekin käydä jossain vaiheessa kuvauttamassa, jotta saa selville, onko siinäkin sellainen repeämä, joka pysyy konservatiivisilla menetelmillä aisoissa vai onko se sellainen, jolle täytyisi jossain vaiheessa näyttää puukkoa. Sekin kyllä vastaa hyvin noihin konservatiivisiin metodeihin, vaikkei ihan niin hyvin kuin oikea puoli.
Nämä siis tällä hetkellä vaikuttavat treenaamiseeni, ja erityisesti eteenpäin kaksoisvoltit renkaiden välissä ovat sellaisia liikkeitä, jotka jauhavat suprien jänteitä, vaikka olisin kuinka hyvin avannut olkapäät ensin. Niiden tekemisen olenkin pyrkinyt pitämään ihan minimissä (ja ilman venyttelyjä en niitä liikkeitä nyt edes viitsisi kokeilla, se sattuisi varmaan ihan per*****sti).
Tästä päästäänkin sitten itse jo alkaneeseen syksyn kisakauteen kiinni. Ensimmäisessä MM-karsintakisassa torstaina 3.8. jännitti poikkeuksellisen paljon, sillä fiilis ei todellakaan ollut kohdallaan, enkä ollut saanut ennen tuota kilpailusuoritusta tehtyä toukokuun SM:ien jälkeen treeneissä kuin kaksi kokosarjaa. Ne tosin olivat molemmat menneet läpi, mutta vielä 1,5 viikkoa ennen kauden aloituskilpailua en vielä edes tiennyt, mitkä voimaosat pystyisin tekemään sarjani alkuun, kumpikaan vaihtoehtokombo kun ei onnistunut vielä tuolloin.
Ekassa kisassa sain kuitenkin tehtyä sarjan alkuun helpomman voimavaihtoehdon: Azarian ristiin, nosto schwalbeen ja nosto nojavaakaan. Näissä tuli kuitenkin paljon virheitä. Sarjan loppuosa oli kyllä ihan kelvollinen.
Tässä video tuosta ensimmäisen MM-karsinnan rengassarjastani:
Seuraavaan 10.8. kisaan vaihdoin sarjaan erilaiset alkuvoimat. Tälläkään kertaa ei ollut mikään erityisen hyvä fiilis, ja etukäteen mietitytti, miten mahdan jaksaa tällä kertaa painaa sarjani läpi. Tällä kertaa nostin rististä suoraan nojavaakaan, jolloin siinä ei tuomarit pääse väliin siitä, että hartiat käyvät noston aikana korkeammalla kuin lopullinen pito. Myös itse nojavaa’an asento oli näin tehtynä parempi.
Nojavaa’asta laskin schwalbeen, jolloin pystyin tekemään sen suorin rantein eli ilman vähennyksiä aiheuttavaa yläotetta (kun ei tarvinnut jaksaa painaa siitä ylöspäin). Näin sarjani alkuvoimat olivat arvoltaan D-D-D, kun ne viikkoa aiemmin olivat D-E-D (eli vaikeudeltaan 0,1 pistettä huonommat, mutta pystyin tekemään ne paljon puhtaammin). Loppuosa sarjastani meni kutakuinkin samalla lailla kuin edellisviikolla, paitsi että heilauksen schwalbeen tein suorin rantein eli ilman yläotevähennystä. Loppupisteet olivat 0,1 pienemmistä lähtöpisteistä huolimatta melkein 0,6 paremmat. Ensimmäisessä karsinnassa sain 5,6-lähtöpisteillä loppupisteet 13,067 ja toisessa karsinnassa 5,5-lähtöpisteillä loppupisteet 13,600.
Tässä toisen MM-karsinnan rengassarjani:
Kannatti siis tehdä se helpompi vaihtoehto puhtaammin, ja pääsin tällä kertaa alle kahden pisteen vähennyksiin. Vielä siinä kuitenkin oli 0,3-pisteen vähennyksiä 3 kpl (jonasson eli eteenpäin kaksoisvoltti taittaen renkaiden välissä, viimeinen jättiläinen, alastulo), joista pitää päästä eroon ennen kuin alan olla tyytyväinen suoritustasooni. Ja lisäksi voimaa pitää saada kaivettua esiin niin, että jaksan tehdä sarjani alkuvoimat kevyesti eikä siten, että huohotan jo ensimmäisten kolmen liikkeen jälkeen.
Seuraava ja samalla viimeinen MM-karsinta on jälleen Vierumäellä, tällä kertaa lauantaina (19.8.). Ehkäpä siihen kisaan saan itselleni paremman fiiliksen aikaan. Olen nimittäin tottunut siihen, että kaikki kotimaan kisat ovat aina viikonloppuisin. Edessä olevalla viikolla yritän rytmittää treenini niin, että valmistaudun keskiviikkona tekemään harjoituskilpailun ja jos fiilis ja suoritus on siinä kohdillaan, niin valmistaudun torstaina ja perjantaina samalla kaavalla kuin ma-ti.
Mutta nyt vähän ulkoilemaan ja illalla ensin saunaan rentoutumaan ja sen päälle kylmähoitoja olkapäille samalla, kun katsotaan Millan kanssa leffaa ja nautiskellaan jotain niin ikään ”palauttavia” herkkuja ;)
– Markku –
